Ratsastaja - ja ylpeä siitä

Varmaan jokainen hevosharrastaja on joskus kuullut sanat "ei ratsastus ole urheilua" tai "ratsastus on pelkkää istumista". En voi edes ymmärtää miksi ihmiset pitävät yleensä tätä lajia niin vastenmielisenä ja haukkuvat sitä. Se on harrastus siinä missä muutkin, ja oikeastaan vielä paljon enemmän. Parhaimmillaan pääset olemaan osana toisen koko elämää, pitämään siitä huolta, saat uuden ystävän johon luotat sataprosenttisesti. Pystyt vaikuttamaan itseäsi paljon isompaan eläimeen ja luomaan yhteyden välillenne.

Miksi mun pitäisi hävetä sitä että ratsastan? Ei jalkapalloilijoitakaan pilkata niiden harrastuksesta, tai henkilöä joka kasvattaa kotieläimiä haukuta ruualla leikkijäksi...

Mun mielestä kaikkien pitäisi saada tehdä ja harrastaa mitä haluaa, ilman että joutuu pilkan kohteeksi. Toki se on totta, että ratsastus on yksi niistä urheilulajeista jota vähän huonokuntoisempikin voi harrastaa. Kuitenkin ratsastus on urheilua, väittipä joku jotain muuta tai ei, jos et vaan istu hevosen selässä ja matkusta mukana tekemättä mitään, se todellakin on urheilua. Valmennukset, kisat ja kunnon treenaaminen vaatii lihaksia, eikä tämmöisen jälkeen yleensä selviä ilman minkäänlaista lihassärkyä tai kolotusta jossain puolella kehoa.

Hevonen on sun ystävä, ja se kunnioittaa sua jos sä kunnioitat ja kohtelet sitä hyvin. Se kuuntelee sun murheita ja saa sut yleensä paremmalle tuulelle kun sulla on huono päivä.

Eikä tämä hevosharrastus todellakaan ole pelkkää ratsastusta. Kaikki karsinan siivouksesta hevosen hyvinvoinnista huolehtimiseen on osa tätä harrastusta, joka vaatii myös paljon vastuuta. Ratsastusta voi harrastaa todella monipuolisesti ja itselleen sopivalla tavalla, joka tekeekin tästä tosi hyvän ja mielenkiintoisen harrastuksen.

Koskaan ei voi kuitenkaan täysin tietää mitä hevosten päässä liikkuu, ne on arvaamattomia ja välillä jopa vaarallisia. Aina on riski että jotain sattuu, mutta silti me rakastetaan tätä lajia ja noustaan takaisin selkään vaikka epäonnistutaan.

Kohta kahdeksan vuotta tämä harrastus on ollut osa mun elämää, jonka aikana oon oppinut ja kasvanut todella paljon. Nykyään enää harvemmin kuulen haukkuja siitä että ratsastan, mutta aina joku heittää siitä jonkun huonon vitsin tai häpeää sitä että oon heppaihminen. Enää en jaksa edes välittää siitä mitä muut ajattelee, oon ite ylpee siitä että ratsastan, ja se riittää mulle.

Ratsastus on tosi hieno harrastus, sitä ei pidä unohtaa ♥

Herättikö tämä teissä jotain ajatuksia?

Entä mitä olitte mieltä tälläsestä erilaisesta postauksesta ja mun näkökulmasta tähän asiaan? :)

Takaisin heppahommiin

...kisahoitajana!

Lauantaina oli aikainen herätys, puin päälleni ja söin, ja lähdin kävelemään tien varteen mistä minut otettaisiin kohta kyytiin. Olin siis Jatan mukana hänen ja poninsa Ronin ekoissa koulukisoissa, toimin jonkinlaisena kisahoitajana ja tietenkin kuvaajana. Päivä meni nopeasti, koska itse kisapaikalla oltiin vaan noin tunnin verran, ehkä vähän reilu. Suoritus meni mun silmään oikein hyvin, ja mä ite tykkään tosi paljon kuvata, joten on aina kiva kun kuvat onnistuu ja on hyvä kuvauskohde! Mukava oli päästä taas heppahommiin mukaan, vaikka ratsastamaan en vielä päässytkään.

Jatta & Roni

Annika & Syppe

Tänään, eli sunnuntaina oli vuorossa toiset kisat. Alunperin mun ei ollut tarkoitus mennä mukaan, mutta päätin kuitenkin lähteä niin näin pitkästä aikaa Roitakin. Lotta oli mennyt jo ensimmäisen ratansa, joten kuvasin vaan toisen. Roi on aina melko jännittynyt kisapaikalla, mutta meni kuitenkin ihan hyvin tänään. Lotta varmasti kertoo omassa blogissaan lisää.
Otettiin vielä pari poseeraus kuvaa minusta ja Roista loppuun, mutta mikään niistä ei oikeen onnistunut. Oli silti kiva viettää viikonloppu pitkästä aikaa talleillen, vaikka melko nopeita oli molemmat tallipäivät mun osalta.

Sää oli tosi ihana ja lämmin varsinkin tänään, mittari näytti jo yli +15 astetta!

♥

Ensi kerralla ollaankin jo sitten itse satulassa!

Mitä piditte pitkästä aikaa hevosaiheisesta postauksesta? :)

Iloisia uutisia!

Moikka taas pitkästä aikaa! Kerrankin voin hyvillä mielin sanoa, että on hyviä uutisia tiedossa. Nimittäin tämä taitaa jäädä aikalailla viimeiseksi lifestyle - tyyppiseksi postaukseksi, koska pitkän tauon jälkeen päästään viimein siirtymään takaisin blogin pääaiheeseen, eli ratsastukseen! Tarkoitus oli päästä ratsastamaan jo tänä viikonloppuna, mutta se siirtyykin viikon eteenpäin kun multa poistettiin nyt kädestä luomi, enkä saisi hirveästi sillä veuhtoa ettei tikit aukea. Kuitenkin eräänlaista heppailua on jo tiedossa, kun mitä luultavammin menen kaverin kisahoitajaksi lauantaina.

Haha, vähän oli vielä lumiset maisemat viikko - pari sitten :D

Nyt oon käynyt siis melko ahkerasti fysioterapiassa, ja opettelen tällä hetkellä uudelleen juoksemista. Polvi ei enää oireile juurikaan, ainoastaan tietyt jutut tekee vielä aika kipeää. Ratsastusta sen ei pitäisi enää haitata, joten oon tosi innoissaan kun voin nyt aloittaa 'puhtaalta pöydältä' ja löytää ratsastuksessa sen jutun mitä haluan oikeesti tehä! Viikko pitää siis vielä sinnitellä, mutta tuskin se enää tuntuu missään kun nyt on jo yli kuusi viikkoa taukoiltu.
Keväiset ilmatkin mukavasti piristää, ja uudet varusteet mitä oon löytäny!

:P

Tässä yksi ostos joka mulle luvattiin jo jouluna, eli Charles Owenin Wellington Classic kypärä, josta oonkin jo pitkään haaveillut. En malta odottaa että pääsen testaamaan tätä ihan käytössä! Vielä kun löytäisi sopivat ratsastushousut, alkaisi olla varusteetkin taas kohdillaan.

Tässä vielä kypärä 'käytössä', ja näkyy myös tuo paikka mistä luomi poistettiin :)

Tällänen keväinen kuulumispostaus tälläkertaa!

Toivottavasti seuraavalla kerralla ollaan jo heppailun parissa, moikka ;)

Tampereen hevosmessut!

Nytpä on heppamessut käyty ja Tampere nähty, mukavaa kyllä oli! Messut alkaa varmaan osalta pursuta jo korvista ulos kun lähes jokainen blogi niistä kertoo, mutta multa oikeen erikseen pyydettiin postausta täältä niin pakkohan se on toteuttaa. Kuviakin tuli räpsittyä taas melko paljon, ja videonkin saatte meidän reissusta kunhan Lotta kokoaa sen.

Juna starttasi asemalta vähän ennen puolta seitsemää aamulla, mutta itse päätin herätä jo neljän maissa jostain kumman syystä. Junamatka meni tosi nopeasti, vaikka se kestikin melkeen kuusi tuntia. Itse rakastan junalla liikkumista, saa istua rauhassa ja kuunnella musiikkia kun kauniit maisemat vilahtavat ohi, ja näkee myös paljon erilaista seutua!

Perillä oltiin siinä kahdentoista maissa, jonka jälkeen tunti meni etsiessä oikeaa bussia ja viimein päästiin lähtemään kohti messukeskusta. Ensimmäisenä päivänä heti alkuun oli kaikista mielenkiintoisimmat näytökset, jotka juuri missattiin. Päivä meni siis lähinnä katsellessa ja ihmetellessä, mutta kerkesi siihen sisältyä myös tosi mahtavia esityksiä. Ponien esteluokat kerettiin kuitenkin katsoa, ja oli muuten hieno nähä miten nuoria ratsastajia siellä meni ja vielä niin hyvin!
Yö oltiin hotellissa ja illalla kierreltiin vielä hetki Tampereen keskustassa.

Kuvia on taas tosi monta, valitettavasti osa on vähän heilahtaneita kun en oo kauheen hyvä säätelee noita asetuksia sisätiloissa, mutta ethän silti kopioi mitään ilman lupaa! :)

tää muistutti hirveen paljon Roita! :D

Tää oli tosi hieno esitys mun mielestä, ehkä vähän pelottavakin :D

Sunnuntaina oli taas aikainen herätys, aamupala ja hotellihuoneen luovutus, jonka jälkeen lähdettiin kävelemään bussipysäkille ja suunta kohti messuja. Toiselle päivälle oli vähän enemmän suunnitelmia kun vietettiin lähes koko päivä monelle ehkä tuttujen bloggaajien kanssa - Tiian ja Saran. Kierreltiin eri kojuilla etsimässä kaikille jotain tavaraa, mutta itse en löytänyt kuin hanskat. Katsottiin myös isot esteluokat ja muita hienoja ja opettavaisia esityksiä. Tosi mahtava kokemus kaikin puolin, täytyy sanoa!

Oli myös mukava huomata että monet tunnistivat meidät, nimittäin paljon katseita ja hymyjä saatiin, vaikka varsinaisesti juttusille ei kukaan tullut. Muutamaa tuttua ja bloggaajaa nähtiin myös ohimennen.

pari puhelinkuva kera hyvän seuran!

Nää oli ihan sairaan sulosia! :D

takastulo matkalla väsymys rupes painaa päälle, kun kaks edellistä yötä nukuin vaan neljä tuntia, ja seuraavana päivänä oli vielä koe johon piti lukea (meni muuten aivan surkeasti :D) ja juna oli meillä päin vasta yhden jälkeen yöllä.

Kokonaisuudessaan kuitenkin aivan huippukiva reissu, toivottavasti ensi vuonna uudestaan! :)