Katse eteen ja suupielet ylöspäin

Tällä kertaa uutiset onkin vähän huonompia...

Mulla on teille tosi paljon kerrottavaa, ja voin luvata, ettei ainakaan mitään hyvää. Tää on aika vaikeeta mulle niin henkisesti, kuin myös harrastusten ja blogin kannalta. Lifestyle - aiheisilla postauksilla jatketaan siis edelleen, enkä osaa vielä sanoa kuinka kauan...

Mutta eiköhän sitten pamauteta faktat pöytään heti näin kättelyssä. Tää mun polvi nyt siis leikataan. Se ei oo mitenkään iso leikkaus, mutta pitää mun polven kasassa. Tämä oli siis lääkärin ehdotus viime viikon keskiviikkona, kun kävin ortopedillä. Toki se helpottaa huomattavasti mun elämää jatkossa, kun ei tarvitse pelätä että millon polvi hajoaa seuraavan kerran. Mutta niinkuin yleensäkin, leikkauksista kestää jonkun aikaa parantua.. Mun kohdalla sen pitäisi olla parista kolmeen kuukauteen.

be positive!

Oon myös päättänyt miten meinaan sitten keväällä taas jatkaa ratsastusta. Aijoin aloittaa ratsastuskoulun tunnit, ja mahdollisesti etsiä jossain vaiheessa vuokra-/kisahepan, mutta myös ratsastuskoulun poneilla saatan päästä kisaamaan. Ratsastuskoulu taitaa olla kaikista paras vaihtoehto tällä hetkellä, koska ratsut vaihtelee viikoittain, ja sieltä löydän varmasti jonkun josta tykkään. Todellakin innolla ootan kevättä, että pääsen aloittamaan! Muutenkin tässä pikkuhiljaa alkaa olla jo turhan suuri hinku ratsastamaan, kun tätä lomaa tulikin kerralla ihan jonkun verran... Onneksi on kuitenkin vielä muutama viikko aikaa käydä heppailemassa sen verran mitä ehtii, vaikka pakottava tarve olisikin päästä jo treenaamaan taas kunnolla, eikä vaan tätä polvea ;)

Eli nyt tää mun jalka on jo sen verran hyvässä kunnossa, että nämä pari viikkoa ennen leikkausta voin käydä jo ratsastamassa. Ainakin yritän muutaman kerran käydä Roilla, ja saada sinne kuvaajan matkaan, sekä mahdollisesti jollain ratsastuskoulun tunnilla. Kerran oon nyt käynyt jo Roilla ratsastamassa, mutta huonojen pohjien vuoksi en päässyt vielä oikeen treenin makuun.

Leikkaus tehdään näillä näkymin loman jälkeen, joka meillä on viikko 10. Koskaan ennen en olekaan sellaisessa ollut, joten vähän mua kuitenkin jännittää.

Aho mulla on onneksi jo tämän viikon loppuna, joten se taitaa olla ensimmäinen heppapostaus vähään aikaan. Nyt vaan ilo irti näistä muutamasta viikosta, ja tietenkin talvilomasta! Sen jälkeen kerkeänkin lepäillä taas ainakin vuoden edestä...

eletään hetkessä, ei murehita tulevaa ♥

Aina kaikki asiat ei oo niin yksinkertaisia ja helppoja kuin niiden toivoisi olevan, mutta tää on elämää ja kyllä kaikesta selvitään. Ärstttävintä tässä on tää epätietoisuus, kun mikään ei oo oikeen varmaa eikä itsekään tiedä mitä on tapahtumassa. Jos teille jäi vielä jotain epäselväksi, vastaan mielellään kysymyksiin ja ehdotuksiin blogin jatkoa ajatellen! :)