On ollut mahtavaa päästä seuraamaan nuoren ponin kehitystä, ja kouluttaa itse omaa ponia. Vaikka Roista ei koskaan tullu mulle sitä unelmien ponia, oon tosi tyytyväinen siihe miten pitkälle päästiin ja kuinka hyvä Roista on tullu siihen nähen mitä se oli aluksi. Mun työ taitaa Roin eteenpäin viemisessä olla nyt tässä, mutta tänä aikana oon myös ite oppinu hurjan paljon uutta. Melkeen kaks ja puol vuotta tehtiin töitä yhessä, ja se on palkinnu kyllä molempia.
Aika kului nopeasti ja luottamus meidän välillä kasvoi. Roi on ollut myös aina tosi nopea oppimaan uusia asioita, joten koulutus eteni hyvin kun saatiin ratsuttaja avuksi. Tunneilla itse kävin tosi huonosti, joten sen puoleen joutui tekemään lähes kaiken omien taitojen mukaan, joka tosin kostautui estepuolella, kun suurin ongelma oli silloin oma istunta jota on tähänkin asti yritetty hioa.
Kesällä tuli ensimmäinen pitkä saikku, jonka jälkeen ratsastus jatkui taas ja alla oli kuin uusi poni. Roi liikkui vielä pitkälle kesään tosi huonosti ja oli pitkään todella herkkä pohkeelle, jonka takia ei pystynyt pitämään edes pohkeita kiinni ratsastaessa ja oma jalka oli liian edessä.
Aina sitä vaan luuli että poni kulkee kauniissa peräänannossa ja hyvässä pyöreässä muodossa, vaikka totuus on jotain aivan muuta ja poni oli todella jännittynyt pitkän aikaa.
 |
| Tässä hyvä esimerkki kevään hypyistä, mutta onneksi kesällä tapahtui jo huomattava muutos parempaan! |
 |
| Tässä taas hyvä esimerkki koulupuolen menosta kaikista huonoimpina hetkinä oman istunnan (jalkojen) kanssa... |
Meidän tarina on kerrottu niin monesti, että kuvat saa nyt kertoa loput. Vuosi tehtiin välissä hyvää työtä, ja seuraavana kesänä poni oli parhaimmillaan. Oli mahtava viettää onnistunut kesä oman ponin kanssa, niin huonoina kuin hyvinäkin hetkinä. Sen jälkeen liikutuksesta tuli paljon epäsäännöllisempää mun osalta, ja homma rupes niin sanotusti hajoamaan käsiin.
Kehitys on silti aivan mahtava, ja ero ensimmäisten kuukausien ja nykypäivän välillä on niin suuri, ettei voi edes ymmärtää miten paljon on voinut viedä jotain ponia eteenpäin, ja miten paljon on myös itse oppinut ja kehittynyt.
Todellakin toivon että tää auttaa ees vähän ymmärtämään mikä meidän tilanne oli aluksi, ja kuinka paljon ollaan oikeesti saatu tehä töitä sen eteen missä ollaan nyt. Tänä aikana ollaan saatu tosi paljon haukkumisia ja ilkeitä kommentteja, mutta kukaan ei luultavasti tiedä meidän koko tarinaa tai mitä siihen liittyy, mä oon tyytyväinen ja se riittää mulle. Muutenki nään tän kaiken mielummin onnistuneena ja kehittävänä matkana kuin epäonnistumisena.
Kiitos ponille ja myös kaikille ihanille lukijoille isosta tsempistä!
