Onnistumisia seuraa epäonni

Yllättävää, että juuri kun kirjoitan postauksen otsikolla Onnellinen, seuraavaksi tapahtuu jotain kamalaa, ja kaikki se onni kääntyy epäonneksi. Viime viikon sunnuntaina mulla ois ollu kisat Ellillä tallinmäellä, ja sitä varten menin jo lauantaina ottamaan pari hyppyä Ellin kanssa sekä tarkoitus oli jäädä Jatalle yöksi. Oltiin jo lopputunnin puolella tulossa viimeisiä ratoja, ja nostettiin yks este vähän isommaksi. Se oli sarjan jälkimmäinen este, ja oltiin tultu vaihtelevasti väliä joko kuudella tai seitsemällä laukalla, eli väli oli vähän hankala Ellille. Lähestyttiin estettä aika reippaasti, sillä ponilla oli paljon virtaa, mutta yritin saada väliin mahtumaan se seitsemän laukkaa, koska este oli korkeampi ja Elli tavallisesti hyppää mielummin läheltä. Askeleet ei kuitenkaan passannut, ja poni pysähtyi kuin seinään ja veti pään alas. Ensimmäistä kertaa Jatalla ollessaan poni sai mut alas selästään.
Lensin tosi lujaa päälleen maahan, ja siitä selälleen alemman puomin päälle, ja ylemmän alle. Ensin vähän naurahdin ja voihkin, mutta en päässytkään ylös ja tajusin, että nyt sattui pahemmin. Olkapään / yläselän lihakset kramppas niin pahasti kun löin ne puomiin, että sinne sattui eniten, mutta myös toisen käden peukalo tuntui tosi kipeältä joten katsoin hanskan sisään, peukku oli vääntynyt ulospäin ja olin heti melko varma että se murtui.

Viimein pääsin ylös ja raahauduttiin Jatalle sisään, josta soitettiin mun äitille joka tuli hakemaan mut. Lähdettiin suoraa sairaalaan, jossa menikin sitten puoli kymmenestä puoli neljään yöllä. Käytiin röntgenissä ja lääkärillä, odoteltiin tuloksia ja lopuksi pääsin kipsattavaksi. Vasen solisluu meni poikki, ja pieniä paloja irtosi kokonaan. Myös oikea peukku murtui, siitä irtosi pala joka oli kiinni nivelessä, ja siitä sanottiin suoraa että ei varmaankaan parane pelkällä kipsauksella. Kotiin kuitenkin lähdettiin näillä tiedoilla parantumaan.

muutama vanha kuva kuvittamaan postausta

Tiistaina saatiin soitto, että molempien murtumien tilanne oli niin huono, että ne leikataan torstaina. Siihen kaatu mun maailma, lisää kipua ja lomailua kaikesta, taas. Ilman leikkausta olisin päässyt takaisin satulaan heti parin kolmen viikon jälkeen, nyt menee ainakin kuudesta seitsemään viikkoa että voin ees haaveilla taas ratsastuksesta. Toki tää saatto vaikuttaa muhun ratsastajanakin, koska ekaa kertaa mulle kävi näin pahasti tippuessa. Pieni estekammo mulla on ollut jo pitkään, heti kun esteet nousee isommaksi alan jotenkin jännittää, joten nyt voi olla vielä vaikeampi luottaa että niistä esteistä päästään yli. Sen näkee kuitenkin sitten kun pääsen taas ratsastaa ja hyppää, pitää nyt toivoa parasta!

Leikkauksen jälkeen olin kaks yötä sairaalassa, koska kivut oli niin kovat että hoitajat katso parhaaksi pitää mut siellä pari yötä että saan tarpeeks kipulääkettä ja helpotusta pahaan oloon. Solisluun päälle laitettiin siis jonkun näköinen lasta, ja peukkuun ruuvi. Nyt oon kuitenki jo kotona parantumassa, ja olo alkaa kokoajan tuntua paremmalta! :)

solisluun leikkausarpi näyttää tältä tällähetkellä

mulla on nyt oikeestaan noi neljä sormea vaan käytössä, joten tää postauksen kirjottaminenkin oli aika vaikeeta ja rankkaa :'D

Katsotaan nyt missä merkeissä palataan seuraavan kerran, moikka!