Jotkut ovat ehkä ihmetelleet miksi Desvasta ei ole tullut postauksia pitkään aikaan. Jotkut saattavat myös tietää jo vastauksen tähän esim. Jatan blogin kautta tai jostain muualta, mutta Desva on tosiaan muuttanut uuteen kotiin. Reilut neljä kuukautta ehdin sen kanssa enemmän touhuta, ja oikein mukava ponihan se oli. Hirveästi en siihen ehtinyt vielä kiintyä, mutta ainahan tälläiset jutut tuntuu haikeilta. Oon kuitenkin samalla myös iloinen sen puolesta, että se on nyt löytänyt itselleen ihanan loppuelämän kodin. Oli ilo päästä tutustumaan Desvaan ja ratsastaa sitä, siitä jälleen kiitos Jatalle. Nyt on kuitenkin aika siirtyä taas kohti uusia haasteita.
♥
Nyt olen siis taas ilman vuokraponia, joka jatkossa tarkoittaa sitä että postauksia tulee niin kauan vaan ratsastuskoulun poneista, että vuokrapolle löytyy. Tuntuu että tulee ratsastettuakin nyt tosi vähän, kun on vaan ratsastuskoulu jossa käydä. Oon toki käynyt paljon tallilla ihan muutenkin kuin vaan ratsastamassa, ja ollut mm. Lotan mukana Roita moikkaamassa useaan kertaan nyt kun Oulunsalon hepat ovat lomalla. Kuitenkin kaipaan taas sellaista kunnon treenikaveria ratsastuskoulun ohelle, edes kerran tai pari viikkoon.
Koulutkin alkaa taas kohta, ja talli on melkeempä ainut paikka missä pääsen pakoon arjen stressiä, joten vuokraheppa ei todellakaan olisi pahitteeksi. Nytpä kysynkin siis teiltä apua, jos kukaan tietää hevosta tai ponia vailla vuokraajaa täältä Oulunseudulta, olisin enemmän kuin kiitollinen jos voisitte kertoa mulle! Pitää alkaa nyt itsekin ihan tosissaan katselemaan heppoja, koska kovasti jo kaipailen uutta nelijalkaista kaveria.
Nämä kuvat c) Lotta
Loppuun vielä vähän Roin kuulumisia, kun nyt on tullut senkin luona käytyä jonkun verran. Sillä voi tällä hetkellä siis vaan kävellä, koska vuolijalla oli käynyt moka yhden kavion kanssa jonka seurauksena Roi alkoi ontua. Kunhan poni ja jalka tulee taas kuntoon, päästään viimein toisellekin valmennukselle josta oli jo aijemmin puhetta. Yksi päivä ennen Roin ontumista pääsin kuitenkin jo ratsastamaan sillä itsenäisesti ilman satulaa. Siitä ei ole kuvia koska olin yksin tallilla, mutta Roi oli silloin ihan tosi kiva ratsastaa, vaikka mitään kovin rankkaa treeniä ei mentykään. Nämä kuvat myös jotka ovat kuvittamassa postausta, ovat jo monta päivää vanhoja.
.. :D
Pitäkäähän peukkuja pystyssä että uusi vuokrapolle löytyy ja että pääsisin vielä tällä viikolla johonkin ratsastamaan, kun ne Oulunsalon hepat ovat edelleen lomalla eikä Roillakaan pääse nyt menemään. Toivotaan että jonkun postauksen saisin kuitenkin ulos vielä ennen mun synttäreitä, eli tämän viikon sunnuntaita!
Viimein ehdin kirjoittamaan tästä toisesta päivästä! Tosiaan jo kurssin ensimmäisenä päivänä oli puhetta siitä, että vaihdan heppaa toiselle päivälle. Opettaja oli sitten vaan kirjoittanut listaan, että saan ottaa kenet haluan. Pari kivaa heppaa joita olisi ollut kiva koittaa oli jo tuolla kurssilla jollain muulla, joten päädyin lopulta ottamaan Catleenin. Päätökseen vaikutti mm. se, että tiesin meidän hyppäävän tällä tunnilla korkeampaa, joten halusin varman ja ison hevosen. Muutenkin siitä on jo tosi kauan aikaa kun oon viimeksi mennyt Catleenillä, ja viimeksihän Catleen esiintyi täällä blogissa viime syksynä derbykurssi postauksessa, joten ajattelin kokeilla sitä pitkästä aikaa.
Näin alkuun voisin sanoa, että silloin kun Oulunsalossa aloitin ratsastamaan, pelkäsin hirveästi että joudun joskus menemään Catleenillä. Olin nähnyt miten lujaa se meni aina esteillä, ja kauhuissani vaan katsonut miten joku voisi haluta tai uskaltaa ratsastaa sillä. Ja siis Catleenillähän on vahva estetausta ja se onkin tosi hyvä hyppääjä, mutta siksi siinä juuri onkin haastetta kun se on niin innoissaan esteistä. Omat pelkoni jouduin jättämään taakse tosiaan silloin syksyllä jo, kun Catleen laitettiin mulle derbyyn. Sen jälkeen ratsastin sillä pian uudestaankin, mutta tunti ei mennyt silloin ihan putkeen. Nyt oli siis aika taas katsoa miten meidän yhteistyö pelittää. No, voin sanoa että ei pelittänyt sitten mitenkään..
Kuvat ja videot siis taas c) Lotta
Tää ois ollu niin kiva kuva ilman tota tolppaa! ja jos mun katse olis menosuuntaan
Tällä tunnilla mentiin rataa, johon kuului kolme yksittäistä pystyä ja kolmen esteen sarja. Aluksi tultiin muutaman kerran ristikkoa verkkaesteenä, ja sitten toisesta suunnasta samaa estettä vähän isompana pystynä. Catleen lähti normaaliin tapaan kiihdyttämään ennen estettä heti ristikoilta asti, mutta sen kanssa ei saa jäädä vetokilpailuun tai vauhti vaan kovenee. Enemmän ongelmia vauhdin kanssa tuli sitten vielä sarjalla, kun ei meinattu mahtua esteiden väliin.
Esteet oli heti aluksi jossain 70-80cm paikkeilla, ja viimeisellä kierroksella ainakin kaksi estettä oli yli metrissä. Catleenin kanssa ei tarvitse onneksi pelätä sitä ettei se menisi yli esteistä, vaan lähinnä sitä että pysynkö minä matkassa. Jostain syystä musta vielä tuntu joka ikisellä esteellä, että en vaan pääse kunnolla mukaan hyppyyn. Satulasta oli jotenkin tosi vaikea päästä ylös, saatika esitellä jotain upeaa istuntaa. En tiedä onko mun istunta oikeasti mennyt noin huonoksi, vai oliko se tuollainen vaan Catleenin kanssa. Mun istuntaongelmia ei myöskään ainakaan auttanut se, että joka esteeltä laskeuduttaessa Catleen heitti sen turpaa / päätä eteenpäin, jonka takia aina esteen jälkeen rojahdin kaulalle. Vaikka hyppy lähti hyvästä kohtaa, olin siinä mukana ja kaikki oli muutenkin ihan kunnossa, silti Catleen heilautti sen päätä. Ja koska kyseessä oli kuitenkin noin iso ja vahva hevonen, niin se sai tosi helposti repäistyä mut kaulalle. En sano etteikö Catleenin pään viskominen olisi välillä johtunut siitä että repäisin sitä suusta, mutta välillä se teki niin ihan hyvänkin hypyn jälkeen.
En ymmärrä miten tuo mun istunta voi näyttää tuolta... Tästä huomaakin selvästi että seuraavaksi laskeudun jo satulaan ja sen seurauksena kiskaisen Catleeniä suusta, jonka jälkeen pään viskominen on ihan ymmärrettävää.
Tää on aika kamala kuva, mutta oli pakko laittaa koska nauran tässä kuvassa, ja sitä ei ihan joka tunti nää :D
Itse tehtävällä ensimmäinen ja toinen este meni yleensä parhaiten, ja sen jälkeen vauhti lähti kiihtymään. Varsinkin kolmoissarja oli meille todella vaikea, koska tultiin kovan vauhdin takia lähes aina liian pohjaan, ja siksi munkin oli välillä vaikea mukautua hyppyihin. Tämän takia fiilis meni taas tosi nopeasti koko hommaan, kun takerrun aina niihin tunnin huonoimpiin hetkiin. Ja vaikka tiedän itsekin että Catleen tekee sitä aina, kaikilla, että se ottaa lähtöjä sarjoille ja linjoille, niin silti mun oli tosi vaikea antaa itselleni armoa. Jouduin muutaman kerran kesken radankin oikeasti ottamaan hengähdystauon ja rauhoittumaan, että pystyin taas ratsastamaan. Opettajakin yritti hirveästi tsempata ja auttaa mua, mutta eipä sekään mun fiilistä nostanut. Jokainen hyppy vaan tuntui niin huonolta ja vaikealta, että kolahti kyllä itsetuntoon asti. Eli voin taas kerran sanoa, että kenenkään ei tarvitse tulla huutelemaan että näytän alkeisratsastajalta, koska siltä musta myös tuntui, joten kenelläkään tuskin on tarvetta tulla pilaamaan mun fiilistä vielä lisää.
Opettajan kanssa ollaan puhuttu tämän tunnin jälkeen, ja sain kyllä sellaisen tsemppipuheen että ei sellaisen jälkeen voi vaan surkutella huonoa tuntia. Opettaja sanoi että meillä meni oikeasti hyvin ja että Catleen pysyi mulla suurimman osan ajasta hyvin kontrollissa, vaikka ulkopuolisen silmään se ei ehkä siltä näytäkään. Sellaisen ihmisen suusta kuitenkin joka oikeasti tuntee hevosen, tuollaiset kommentit tuntuu kyllä hyvältä. Mun on edelleen vaikea luottaa ja olla tyytyväinen itseeni, mutta ehkä tästä alkais viimein mun ylämäki.
Tämäkin olis kyllä ollut kiva kuva, jos oisin kunnolla hypyssä mukana..
Sentään viimeinen hyppy onnistui!
En osaa vielä sanoa milloin seuraava postaus tulee, koska tällä hetkellä en pääse mihinkään ratsastamaan. Oulunsalon hepat on lomalla ja Roilla ei voi ratsastaa, joten senkin kanssa valmennukset meni sivusuun. Yritän kuitenkin piakkoin saada jotain postausta aikaan, ja todennäköisesti Roillakin pääsen vielä menemään kunhan se on taas ratsastuskunnossa. Odotan myös innolla taas paluuta Oulunsalon tunneille, ja tältä tunnilta jäi kyllä niin paljon hampaankoloon, että haluaisin melkeen kokeilla Catleenia pian uudestaan. Nyt hevosilla on kuitenkin ansaittu loma, joten palaillaan niiden kuulumisiin taas elokuun puolella!
Nyt on käyty estekurssin molempina päivinä hyppäämässä, ja tässä postauksessa kerron kurssin ensimmäisestä päivästä. Tähän sain ratsuksi Faidon, ja kyseessä oli siis re 80cm kurssi, joka kesti molempina päivinä yksi ja puoli tuntia.
Aluksi tehtiin pitkät alkuverkat ja ravailtiin molempiin suuntiin reilusti. Tämän jälkeen otettiin laukkaa, ja Faido oli taas vähän laiskan tuntuinen, mutta liikkui kun pyysi. Tultiin muutaman kerran pikkuinen pysty verkkaesteenä, jonka jälkeen alettiin tulla itse tehtävää, joka oli lähes samanlainen tunnin loppuun asti. Alussa oli siis kaksi ristikkoa joiden väliin tuli yksi laukka, siitä jatkettiin suoraa okserille kolmella laukalla, ja tästä taas kahdelle ristikolle vähän pitemmällä tiellä. Tiesin alusta asti että tuohon kolmen laukan väliin mun on ratsastettava Faidoa paljon eteen, koska väli oli tehty sopivaksi tunnin isoille hepoille. Aluksi hypyt okserille lähtikin tosi kaukaa ja tuli muutenkin usein väärällä laukalla alas, enkä itse päässyt taaskaan heti esteen jälkeen pystyyn. Muutaman toiston jälkeen ne lähti kuitenkin onnistumaan paremmin.
Kuvaajana toimi molempina päivinä Lotta, kiitos siis kuvista ja videoista hänelle!
On se ainaki sulonen :D
Tarkoitus oli siis tulla suht lyhyttä laukkaa sisään, heti toisen esteen jälkeen pyytää kunnolla eteen ja saada askel venymään, ja sitten okserin jälkeen taas heti kiinni ja lyhentää laukkaa. Ensimmäinen väli meiltä onnistui yleensä parhaiten, ja okserin jälkeinen väli oli kaikkein vaikein. Siinä Faido lähti oikeastaan joka kerta puskemaan oikealle, ja varsinkin jos laukka oli vielä väärä, niin oli tosi vaikea saada se tuotua suoraa seuraavalle esteelle. Myöskin pari kertaa lopetin ratsastamisen kokonaan okserille, jos hypystä tuli tosi huono. En edes viitsinyt yrittää kun alku oli jo mennyt pipariksi, vaikka sellaisessa tilanteessa pitäisi juuri tsempata ja jaksaa yrittää loppuun asti. Mun hermot kun on niin huonot, että pienenkin vastoinkäymisen jälkeen tekee välillä mieli heittää hanskat tiskiin.
Lopuksi vaihdettiin vielä suunta ja tultiin tehtävä vasemmasta kierroksesta. Alun kaksi pienempää estettä laitettiin yhdeksi isommaksi okseriksi, joka oli tuossa kierroksessa siis viimeinen este. Tälle tehtävälle sain varsinkin olla patistamassa Faidoa hirveästi eteenpäin, koska väli oli sille taas melko pitkä. En hirveästi tykkää tuollaisista eteenpäin patistettavista poneista, kun tuntuu että itsekin alkaa vaan puskemaan laukkaa ja ratsastus muuttuu hirveän rumaksi, eikä ehdi keskittymään mihinkään muuhun kuin siihen että se hevonen liikkuu. Ihan viimeisillä hypyillä vasta sain Faidon oikeasti syttymään, ja sitten se liikkui oikeasti niin kuin sen olisi pitänyt liikkua koko tunti. Vähän myöhäistähän se oli siinä vaiheessa kun viimeinen kierros oli juuri alkamassa, mutta pitää olla tyytyväinen että kuitenkin viimein tapahtui jotain oikein.
Pahoittelen että näin paljon kuvia taas takaviistosta..
Tää ois ollu kiva kuva, mutta joku tuli just eteen..
Korkein este tällä tunnilla taisi olla 85cm, vaikka muuten tämä ensimmäinen päivä mentiin vielä aika matalia. Oikeastaan Faidolla on ehkä kivempikin hypätä pieniä esteitä, koska välillä tuntui että päästiin juuri ja juuri yli noista lopun esteistä. Ja tiedän kyllä itsekin että mun ratsastus ei todellakaan ole erityisen siistin näköistä noissa klipeissä, varsinkaan tuohon vasempaan kierrokseen, mutta siitä ei silti tarvitse tulla huutelemaan. Fiilikset muutenkaan tämänkään tunnin jälkeen ei olleet erityisen hyvät, ja seuraavalle päivälle halusinkin sitten vaihtaa ratsua.
Onhan tuo Faido tosi mukava poni ja oon käsittänyt että koulupuolella se pääsee vasta kunnolla loistamaan, mutta jos ajattelee että oikeasti haluaisin kehittyä vielä estepuolella, niin Faidokaan tuskin on se joka saa vietyä mua eteenpäin. En mä kuitenkaan sitä sano että luovutan tuon ponin kanssa tähän, menihän meillä nytkin kuitenkin jo selvästi jotkut asiat paremmin kuin viimeksi. Ei menty yhdestäkään esteestä ohi, eikä Faido edes meinannut kieltää noille isoimmille esteille, vaikka sillä ei ilmeisesti olla vielä kovin korkeaa tuolla hypätty. Taas huomaa vasta tätä postausta kirjoittaessa, että kyllä tuosta tunnista positiivisiakin asioita löytyi.
Toisen päivän, eli eilisen tunnista tulee sitten seuraavaa postausta, kunhan mulla on aikaa se kirjoittaa. Siihen valitsin hepan aivan toisesta ääripäästä, ja siitä onkin aikaa kun se heppa on viimeksi mun blogissa esiintynyt. Niistä tunnelmista kuitenkin lisää vasta seuraavassa postauksessa, jättäkäähän kommenttia!
