Pitkästä aikaa jotain hyvää

Viime viikon viikonloppuna tuuppailtiin Desvan kanssa taas kentällä, ja alkuun se oli aika nihkeä ja jäykkä. Tein paljon temponmuutoksia ja erilaisia kiemuroita, jotta poni alkaisi paremmin vertyä. Alkukankeuden jälkeen Desva rupesi liikkumaan tosi kivasti, ja se oli oikeastaan varmaan parhaimman tuntuinen mitä se on tähän asti koskaan mun kanssa ollut. Edelleen sen kanssa saa tehdä kovasti töitä että se alkaa kunnolla rentoutumaan ja liikkumaan hyvin, etenkin oikea kierros on vielä tosi vaikea. Tosin nyt se liikkui siihenkin suuntaan yllättävän hyvin, vaikka sellainen tasaisuus menosta puuttuukin.

Laukan työstäminen on edelleen aika vaikeaa eikä varsinaisia laukkatehtäviä voi oikeen tehdä. Desvan kunto ei ole mitenkään erityisen hyvä, joten se alkoi puuskuttaa jo muutaman kierroksen jälkeen ja tuli tosi nopeasti hikeen. Laukassa yritin vain hakea siltä vähän rentoutta ja rauhallisuutta, ja kun poni hetken malttoi keskittyä ja laukata nätisti, kehuin ja annoin sen kävellä taas vapain ohjin. Lopuksi otin vielä parit laukanvaihdot, jotka yleensä tuli kyllä pienen pukkiloikan kautta, mutta laukat vaihtuivat kuitenkin. Ponikin oli jo varmasti aika väsynyt, joten en jäänyt niitä sen kummemmin hinkkaamaan. Laukasta ei ollut tällä kertaa ollenkaan kuvia, mutta lopussa on video josta löytyy klippejä tältäkin kerralta.

Kaikki kuvat ja videot c) Jatta (:

Näytän kaikissa kuvissa jotenkin tosi vihaiselta ja tympääntyneeltä, joten yrittäkää ignoorata mun ilmeet.. :D

Siihen, että Desva kulkisi oikeasti hyvin, selkä ylhäällä ja takajaloilla kunnolla mahan alle astuen, rentona ja hyvässä pyöreässä muodossa itseään kunnolla käyttäen, on vielä melko paljon matkaa... Sillä että minä käyn kerran viikossa sitä ratsastamassa, ei vielä ihmeitä saada aikaan. Sen liikkeestä huomaa edelleen takana olleen saikun, ja sitä saa ikään kuin olla koko ajan patistamassa eteenpäin jotta liike olisi sujuvaa. Välillä se taas juoksee kauheaa vauhtia, mutta liike ei tule ollenkaan selän läpi takaa eteen, vaan jää vähän sellaiseksi sipsutukseksi. Kuitenkin jos vertaa siihen mistä lähdettiin talvella liikkeelle, ja miten vaikeaa Desvalle oli pelkkä ravaaminen silloin, niin kyllä tämän hetkiseen tilanteeseen saa olla ihan tyytyväinen.

Mä oon tässä nyt noin neljä kuukautta ratsastanut Desvalla, ja on palkitsevaa huomata että kuitenkin jotain ollaan saatu aikaan. Desva on paljon iloisemman oloinen nykyään ja muutenkin yhteistyöhaluisempi, ja se selvästi yrittää parhaansa. Itse en tässä tilanteessa osaa sitä oikeen tuon paremmin ratsastaa, mutta ei tuo meidän meno onneksi kovin vakavaa ole. Tietysti aina parhaani mukaan yritän saada sen rentoutumaan, ja saada muutenkin menosta mukavaa niin minulle kuin hevosellekin. Videonkin tein meidän ensimmäisistä kuukausista, vaikka kovin monelta kerralta siinä ei olekaan klippejä. Sen pääsette katsomaan alempaa!

Samana päivänä kun ratsastin Desvan, pääsin myös käymään Fasu nimisen hepan kyydissä, joka asustaa samalla tallilla Jatan heppojen kanssa. Aluksi pyörittiin hetki kentällä, jonka jälkeen käytiin lyhyt lenkki maastossa Jatan ja Ronin kanssa. Alla vähän tärähtänyt kuva maastolenkiltä.

Perjantaina olin myös tavalliseen tapaan Oulunsalossa tunnilla, ja oon ollut siellä nyt muutenkin aika paljon. Pääsin viimein kokeilemaan Faido nimistä ponia, jonka selkään oon jo pitkään halunnut päästä. Sen kummemmin en tunnista kerro koska tältä kerralta ei ole kuvia, mutta tunti meni ihan kivasti ja hypyt onnistuivat, ja voi olla että tuosta ponista kuulette jatkossakin!

Faido lauantaina, jolloin olin myös tallilla vaikken itse ratsastanutkaan.

Alkuviikosta pääsen tunnille jollain ihan muulla kuin ratsastuskoulun hepalla, mutta siitä lisää myöhemmin.. ;) Kertokaa ihmeessä myös mitä tykkäsitte videosta, en taaskaan laittanut sitä julkiseksi, vaan sen näkee ainoastaan täältä. :)