Estekurssin toinen päivä

Viimein ehdin kirjoittamaan tästä toisesta päivästä! Tosiaan jo kurssin ensimmäisenä päivänä oli puhetta siitä, että vaihdan heppaa toiselle päivälle. Opettaja oli sitten vaan kirjoittanut listaan, että saan ottaa kenet haluan. Pari kivaa heppaa joita olisi ollut kiva koittaa oli jo tuolla kurssilla jollain muulla, joten päädyin lopulta ottamaan Catleenin. Päätökseen vaikutti mm. se, että tiesin meidän hyppäävän tällä tunnilla korkeampaa, joten halusin varman ja ison hevosen. Muutenkin siitä on jo tosi kauan aikaa kun oon viimeksi mennyt Catleenillä, ja viimeksihän Catleen esiintyi täällä blogissa viime syksynä derbykurssi postauksessa, joten ajattelin kokeilla sitä pitkästä aikaa.

Näin alkuun voisin sanoa, että silloin kun Oulunsalossa aloitin ratsastamaan, pelkäsin hirveästi että joudun joskus menemään Catleenillä. Olin nähnyt miten lujaa se meni aina esteillä, ja kauhuissani vaan katsonut miten joku voisi haluta tai uskaltaa ratsastaa sillä. Ja siis Catleenillähän on vahva estetausta ja se onkin tosi hyvä hyppääjä, mutta siksi siinä juuri onkin haastetta kun se on niin innoissaan esteistä. Omat pelkoni jouduin jättämään taakse tosiaan silloin syksyllä jo, kun Catleen laitettiin mulle derbyyn. Sen jälkeen ratsastin sillä pian uudestaankin, mutta tunti ei mennyt silloin ihan putkeen. Nyt oli siis aika taas katsoa miten meidän yhteistyö pelittää. No, voin sanoa että ei pelittänyt sitten mitenkään..

Kuvat ja videot siis taas c) Lotta

Tää ois ollu niin kiva kuva ilman tota tolppaa! ja jos mun katse olis menosuuntaan

Tällä tunnilla mentiin rataa, johon kuului kolme yksittäistä pystyä ja kolmen esteen sarja. Aluksi tultiin muutaman kerran ristikkoa verkkaesteenä, ja sitten toisesta suunnasta samaa estettä vähän isompana pystynä. Catleen lähti normaaliin tapaan kiihdyttämään ennen estettä heti ristikoilta asti, mutta sen kanssa ei saa jäädä vetokilpailuun tai vauhti vaan kovenee. Enemmän ongelmia vauhdin kanssa tuli sitten vielä sarjalla, kun ei meinattu mahtua esteiden väliin.

Esteet oli heti aluksi jossain 70-80cm paikkeilla, ja viimeisellä kierroksella ainakin kaksi estettä oli yli metrissä. Catleenin kanssa ei tarvitse onneksi pelätä sitä ettei se menisi yli esteistä, vaan lähinnä sitä että pysynkö minä matkassa. Jostain syystä musta vielä tuntu joka ikisellä esteellä, että en vaan pääse kunnolla mukaan hyppyyn. Satulasta oli jotenkin tosi vaikea päästä ylös, saatika esitellä jotain upeaa istuntaa. En tiedä onko mun istunta oikeasti mennyt noin huonoksi, vai oliko se tuollainen vaan Catleenin kanssa. Mun istuntaongelmia ei myöskään ainakaan auttanut se, että joka esteeltä laskeuduttaessa Catleen heitti sen turpaa / päätä eteenpäin, jonka takia aina esteen jälkeen rojahdin kaulalle. Vaikka hyppy lähti hyvästä kohtaa, olin siinä mukana ja kaikki oli muutenkin ihan kunnossa, silti Catleen heilautti sen päätä. Ja koska kyseessä oli kuitenkin noin iso ja vahva hevonen, niin se sai tosi helposti repäistyä mut kaulalle. En sano etteikö Catleenin pään viskominen olisi välillä johtunut siitä että repäisin sitä suusta, mutta välillä se teki niin ihan hyvänkin hypyn jälkeen.

En ymmärrä miten tuo mun istunta voi näyttää tuolta... Tästä huomaakin selvästi että seuraavaksi laskeudun jo satulaan ja sen seurauksena kiskaisen Catleeniä suusta, jonka jälkeen pään viskominen on ihan ymmärrettävää.

Tää on aika kamala kuva, mutta oli pakko laittaa koska nauran tässä kuvassa, ja sitä ei ihan joka tunti nää :D

Itse tehtävällä ensimmäinen ja toinen este meni yleensä parhaiten, ja sen jälkeen vauhti lähti kiihtymään. Varsinkin kolmoissarja oli meille todella vaikea, koska tultiin kovan vauhdin takia lähes aina liian pohjaan, ja siksi munkin oli välillä vaikea mukautua hyppyihin. Tämän takia fiilis meni taas tosi nopeasti koko hommaan, kun takerrun aina niihin tunnin huonoimpiin hetkiin. Ja vaikka tiedän itsekin että Catleen tekee sitä aina, kaikilla, että se ottaa lähtöjä sarjoille ja linjoille, niin silti mun oli tosi vaikea antaa itselleni armoa. Jouduin muutaman kerran kesken radankin oikeasti ottamaan hengähdystauon ja rauhoittumaan, että pystyin taas ratsastamaan. Opettajakin yritti hirveästi tsempata ja auttaa mua, mutta eipä sekään mun fiilistä nostanut. Jokainen hyppy vaan tuntui niin huonolta ja vaikealta, että kolahti kyllä itsetuntoon asti. Eli voin taas kerran sanoa, että kenenkään ei tarvitse tulla huutelemaan että näytän alkeisratsastajalta, koska siltä musta myös tuntui, joten kenelläkään tuskin on tarvetta tulla pilaamaan mun fiilistä vielä lisää.

Opettajan kanssa ollaan puhuttu tämän tunnin jälkeen, ja sain kyllä sellaisen tsemppipuheen että ei sellaisen jälkeen voi vaan surkutella huonoa tuntia. Opettaja sanoi että meillä meni oikeasti hyvin ja että Catleen pysyi mulla suurimman osan ajasta hyvin kontrollissa, vaikka ulkopuolisen silmään se ei ehkä siltä näytäkään. Sellaisen ihmisen suusta kuitenkin joka oikeasti tuntee hevosen, tuollaiset kommentit tuntuu kyllä hyvältä. Mun on edelleen vaikea luottaa ja olla tyytyväinen itseeni, mutta ehkä tästä alkais viimein mun ylämäki.

Tämäkin olis kyllä ollut kiva kuva, jos oisin kunnolla hypyssä mukana..

Sentään viimeinen hyppy onnistui!

En osaa vielä sanoa milloin seuraava postaus tulee, koska tällä hetkellä en pääse mihinkään ratsastamaan. Oulunsalon hepat on lomalla ja Roilla ei voi ratsastaa, joten senkin kanssa valmennukset meni sivusuun. Yritän kuitenkin piakkoin saada jotain postausta aikaan, ja todennäköisesti Roillakin pääsen vielä menemään kunhan se on taas ratsastuskunnossa. Odotan myös innolla taas paluuta Oulunsalon tunneille, ja tältä tunnilta jäi kyllä niin paljon hampaankoloon, että haluaisin melkeen kokeilla Catleenia pian uudestaan. Nyt hevosilla on kuitenkin ansaittu loma, joten palaillaan niiden kuulumisiin taas elokuun puolella!