Kouluvalmennuksessa Roilla

Eilen pääsin pitkästä aikaa taas kunnolla ratsastamaan Roilla. Lotta itse ei voi tällä hetkellä ratsastaa murtuneen ranteensa vuoksi, joten sovittiin että minä voin käydä nyt ratsastamassa Roilla, mikäli tunti on ohjattu. Pyysin meidän opettajaa Oulunsalosta pitämään mulle tuntia, ja nyt tiistaille sain sen varattua. Olin heti tosi innoissani valmennuksesta, vaikka vähän pelottikin että osaanko enää ollenkaan edes ratsastaa Roilla.

Kenttä oli harmillisesti tosi märkä ja huono sateiden takia, mutta pystyi siinä kuitenkin ratsastamaan. Ravailin hetken ennen opettajan tuloa ja hetken sen jälkeenkin vielä itsenäisesti, kunnes alettiin mennä itse tehtävää. Aluksi mun piti ottaa vaan pysähdys aina tiettyyn kohtaan, ja pyrkiä pitämään samanlainen muoto koko pysähdyksen ajan. Ensin lähdin turhan paljon pidättämään pelkällä kädellä, ja tämän takia Roikin vänkäsi vähän apuja vastaan. Heti kun vaikutin poniin enemmän koko kropalla ja tiivistin vaan istuntaa, Roikin pysähtyi paremmin.
Tätä jatkettiin melko pitkään, kunnes saatiin tarpeeksi onnistuneita pysähdyksiä ja siitä liikkeelle lähtöjä. Jäin itse vähän turhan hitaaksi jalalla, mikä onkin ollut jo pidemmän aikaa mun yksi isoimmista ongelmista. Roi on kuitenkin sen verran herkkä että se toimii melko pienistäkin avuista, mutta tuolla tunnilla huomasin itsekin tosi selkeästi tuon mun oman hitauden.

Kaikki kuvat c) Lotta

Jalka..?

Pysähdysten jälkeen lähdettiin lyhentämään ravia, joka ei kyllä aluksi lähtenyt oikeen lyhenemään. Varsinkin toisessa päässä Roi lähti hirveästi vaan kiihyttelemään, ja mulla meni tosi nopeasti hermo jos Roi ei vastannut mun apuihin. Pikkuhiljaa ravi rupesi kuitenkin lyhentymään, tosin ensin vain lyhyissä pätkissä, mutta vähitellen pitemmissäkin. Tätä tehdessä poni otti selänkin kunnolla mukaan hommiin ja oli hetkittäin tosi hyvän tuntuinen. Kyllä siellä selässä saikin ihan tosissaan tehdä töitä että poni rupesi viimein toimimaan, mutta kyllä mulla on Roihin edelleen sellainen tietynlainen ote, kun takana on kuitenkin kahden ja puolen vuoden treenaaminen yhdessä, että ennemmin tai myöhemmin ne oikeat nappulat onneksi löytyy.

Itsellä jäi ihan hyvä fiilis tuosta valmennuksesta, vaikka välillä tuntuikin aivan surkealta ja hermot oli pettää moneen kertaan. Kuvia katsellessa myös huomasin että saisin kantaa mun käsiä vähän paremmin, ja joissain kuvissa ne saisi olla ihan pikkuisen edempänä. Oli kuitenkin ehkä ihan hyvä ettei tehty nyt mitään kovin vaikeaa tehtävää, eikä otettu edes laukkaa, vaan keskityttiin enemmän muhun ja mun asenteen parantamiseen. Opettaja ja Lottakin olivat molemmat tyytyväisiä meidän tuntiin, ja oli kai munkin lopulta sitten oltava. Onneksi oon nyt löytänyt sellaisen opettajan joka mua osaa opettaa, niin sekin motivoi heti enemmän menemään valmennuksiin ja ratsastamaan ohjatusti.

Mun pitää kyllä saaha tuo mun ryhti taas paremmaksi..

Oli kyllä tosi kiva päästä pitkästä aikaa ratsastamaan Roilla, ja olla tunnilla jollain muullakin kuin ratsastuskoulun hepalla. Tuli heti sellainen fiilis että haluaa päästä pian uudestaankin valmennukseen, kun nyt jäi vielä niin paljon parannettavaa. Tiedän kyllä itsekin olevani vähän turhan kriittinen, mutta nyt mulla on sentään taas motivaatiota treenata, ja Roikin oli tosi hienosti koko tunnin.

Blogin kommentit on alkanut tässä pikkuhiljaa vähenemään sen jälkeen kun Basse lähti kuvioista, joten olisi kiva tietää että onko täällä enää ketään joita mun heppailut kiinnostaa? Olen kyllä huomannut ettei itseänikään enää niin paljon tämä bloggaus jaksa innostaa kuin aijemmin, mutta voin yrittää ottaa itseäni niskasta kiinni ja olla taas aktiivisempi, mikäli jotkut tätä blogia vielä lukevat. Kiitos kuitenkin niille muutamalle jotka ovat jaksaneet aktiivisesti kommentoida lähes joka postaukseen!