Pääsin yli kisakammosta

..kiitos tämän mahtavan pikkuponin, Epon.

Mulla on ollut pitkään mielessä kirjoittaa postaus tästä mun kisakammosta, ja Eposta. Ilman tuota pikkuponia, en tiedä milloin olisin uskaltanut taas mennä kisaradoille, tai kenen muun selässä olisin voinut tehdä sen.

Ennen kuin Eppo oli edes tullut meidän tallille, mua pyydettiin alkaa menemään sillä, joten odotin kovasti koko syksyn, että pääsen sen selkään. Viimein alkutalvesta pääsin ekaa kertaa sen kyytiin muutaman kerran, rakastuin poniin jo silloin.
Heti alkukeväästä tuli tieto estekisoista, joihin mua kannustettiin osallistumaan Epon kanssa. Päästiin treenaamaan enemmän esteitä, ja se oli selvästi meidän juttu. Tykästyin poniin koko ajan enemmän, eivätkä meidän ensimmäiset kisat tuntuneet edes jännittävän minua. Jatkettiin treenaamista, ja pian kisat jo tuli ja meni, tosin aika huonolla menestyksellä. Ponilla oli ollut pitkään taukoa kisaamisesta, joten se pelkäsi aikalailla kaikkea. Radan aikana aloin itse pikkuhiljaa rauhoittumaan, kun tajusin että ponia jännittää paljon enemmän kuin minua itseä.. Olin silti tosi tyytyväinen sekä poniin, että itseeni. Voitin pelkoni.

Pian oli tiedossa jo seuraavat kisat, joita tietysti vähän jännitin, ja paikan päällä vielä vähän enemmän. Treenasimme ahkerasti, vaikka pituuteni alkoi hieman häiritä menoa. Tiesin olevani ponille pitkä, mutta se haittasi vain minua itseä. Yhä minua pyydettiin kisaamaan Epolla, että se saa lisää kokemusta, mutta pian treenimme ja yhteiset ratsastuskerrat alkoivat loppua.
Tuli kisat, joissa ensimmäinen luokka ei mennyt aivan nappiin, mutta toinen rata meni juuri niin kuin olin toivonut. Oli mukava lopettaa yhteinen, tosin melko lyhyt, kisakautamme onnistuneeseen ja puhtaaseen rataan. Oikeastaan sen jälkeen en ole ponin selkään enää päässyt...

Ennen seuraan liittymistä olin käynyt muutamat harjoituskisat, sekä melko monet leirikisat. Kuitenkin aina mulla on ollut jokin pelko kisaamiseen, sillä jo tuolloin jos tuli tieto joistain kisoista, minä en koskaan uskaltanut ilmoittautua niihin... Mun paikkani oli katsomossa.

Ratsastuskoulu aikoina uskalsin vain kerran kisata pienellä shettiksellä, ja sen jälkeen kävin harjoituskisat vuokraponillani Prillanilla. Leirikisoissa kisasin ihan hyvinkin tuloksin, ja parhaimmillaan niinä vuosina sijotuin toiseksi ja kolmanneksi, ne ovat jääneet mieleeni hyvinä muistoina.

pahoittelut tästä laadusta..

maastoeste kisat leirillä, toinen sija

leirikisat

Jos palataan vielä hetkeksi minuun ja Eppoon... Meidän yhteinen taival loppui jo puolen vuoden jälkeen, enkä luultavasti enää koskaan pääse kipuamaan sen pieneen selkään, vaikka kuinka haluaisin. Onneksi Eppo asuu yhä samalla tallilla, ja nään sitä joka päivä kun menen tallille, sekä voin aina välillä touhuilla sen kanssa jotain pientä tarhassa.

Näin siinä käy, kun rakastuu liian pieneen poniin..

voi miten paljon antaisinkaan, että voisin vielä ratsastaa pikkuponeilla...

Kiitos kaikista niistä hetkistä jotka sain kokea sun kanssa ♥

Laittakaapa mielipidettä postauksesta sekä videosta!

Onko teillä ollut koskaan minkäänlaista kisakammoa? :)

Epäonnistunut reissu maneesille

Vinkassa tais tällä kertaa olla niin monta mörköä, että Roi ei uskaltanut mennä sinne...

Olin siis torstaina maneesilla ratsastamassa, vaikka alunperin oli tarkoitus mennä äimiskän junnuestevalkkaan, mutta syystä tai toisesta menin mielummin tuohon lähi maneesille kouluilemaan / menemään puomeja, kun estekäyttöön en saanut maneesia varattua.
Edellisenä päivänä Roi ei toiminut ollenkaan, mutta nyt yllätti positiivisesti, koska oli tosi hyvä ratsastaa. Ratsastin taas suuren osan tunnista ilman jalustimia, sillon saan yleensä paremman tuntuman poniin ja ratsastettua sen avuille.
Elikkä itse ratsastus meni oikein kivasti nyt, siitä on tällä kertaa kooste. Kiitos iskälle kuvauksesta!

Ratsastuksen jälkeen purin varusteet ja loimitin ponin, ja lähdettiin lumisateeseen koittamaan miten poni menee vinkkaan. Omalta tallilta lähdettäessä ei ollut suurempia ongelmia ponin saamisessa koppiin, toki sillon jo sain todeta Lotan puheet todeksi, ettei se poni enää vaan suorilla sinne kävele.
Koitettiin taktiikkaa mitä Lotalle oltiin suositeltu, mutta aina hetken odottamisen jälkeen poni pääsi vasemmalta karkuun, ja muutaman kerran löi turpansakin vinkan seinään tai koitti alkaa hyppimään. Aina vaan yritettiin uudestaan ja uudestaan, kunnes puolen tunnin jälkeen mun hermo rupes pettää. Myös iskä koitti saada ponia koppiin ja auttoi mua kun mä yritin, ja välillä Roi tosi röyhkeesti veti mua eikä kuunnellu yhtään. Se oli vaan päättäny että se ei sinne vinkkaan nyt mene...

Tässä vaiheessa oltiin jo tunti yritetty saada ponia koppiin, eikä oltu edetty mihinkään. Kaks kertaa se oli käynyt jo kokonaan vinkassa, mutta saman tien peruutti sieltä pois ja veti mut mukana. Lopulta saatiin se houkuteltua koppiin heinän avulla, mutta ei ollut sillonkaan kaukana että se olis peruuttanut ulos... Tuossa vaiheessa sai huokasta helpotuksesta, ja kärsivällisyys palkittiin viimein.

poni hikisenä reenin jälkeen

Ettei kuitenkaan näin helpolla oltas päästy, auto ei enää lähtenyt liikkeelle kun viimein saatiin poni vinkkaan, koska lunta oli satanut niin paljon... Seuraavaksi haettiin sitten lapiot ja alettiin kaivamaan reittiä tielle, ja lopulta päästiin lähtemään tallia kohti.
Ehkä sitten ens kerralla paremmin!

Mitä mieltä ootte, kun nyt on alkanut tulla enemmän koosteita postauksiin?

Onko teillä jotain konsteja, millä poni vois mennä paremmin vinkkaan? :)

Videopostausta Lotan kanssa!

Moikka! Ensimmäinen postaus tälle vuodelle onkin sitten videopostaus, ja varoitan, että myös kuvia on taas paljon.

Videopostauksessa kerrotaankin lähes kaikki oleellinen, mutta muutaman jutun haluan selventää vielä tässä.
Elikkäs, menin melkeen koko tunnin ilman jalkkareita (paitsi laukan), mutta kaikki meijän kunnon työskentely on näköjään kuvina, videossa on oikeastaan vaan alku- ja loppuverkat, sekä laukat.




Nää kuvat on musta tosi kivoja kans, joten antakaahan mielipiteitä sekä videosta, että kuvista! :)

En muistanut videossa valittaa :D ..miten noiden saappaiden kanssa ei voinut mennä jalkkareiden kanssa, kun ne luisti niin paljon, joten ratsastus helpottui huomattavasti kun menin ilman. Harmi ettei niistä pätkistä ole videoa.

istu siihen penkkiin hyvä tyttö, ei ollu ongelmia laukassa oman istunnan kanssa

tolla satulalla joutuu kans pitää hirveen lyhyitä jalkkareita, joten myös sen takia menin mielummin ilman

hahaa, Roi näyttää tässä jotenki hirveen pitkäjalkaselta ja korkeelta :D

koko ajan tuo pieni etukeno... argh

niin hieno poni! ♥

Tämmönen postaus tällä kertaa, palataan!