Heppojen paluu lomalta

Piti vissiin peilailla omaa pärstää kesken tunnin?

Mulla alkoi nyt lukion toinen vuosi, ja pikkuhiljaa pitäisi palata taas normaaliin arkirytmiin. Myös heppojen loma Oulunsalossa on loppunut, ja olen päässyt käymään jo kahdella koulutunnilla. En ole varma muistaako kukaan, mutta kesällä kerroin saaneeni viimein vakiopaikan tunnilta, jolla olin käynyt jo melkeen vuoden peruutuspaikalla. Perjantai-ilta menee siis jatkossakin aina talleillessa, ja se onkin hyvä aloitus viikonlopulle.

Viikko sitten perjantaina meillä oli koulu/puomitunti, ja eri opettaja kuin meillä yleensä on. Tehtävä oli tällä tunnilla ihan mukava, ja olin ainakin enemmän kuin tyytyväinen ratsuuni, menin nimittäin Paulalla. Tunnin jälkeen sainkin todeta, että Paula on kyllä noussut mun lemppari kouluhepaksi Gaspachon edelle. Ja siihen liittyen mulla onkin myös vähän ikäviä uutisia kerrottavana, nimittäin Gaspacho muutti viime perjantaina uuteen kotiin. Juuri ennen kuin saavuin tallille, traileri oli kuulemma lähtenyt pihasta, enkä ehtinyt edes hyvästellä tuota mulle tärkeäksi tullutta jättiläistä.

Onnea uuteen kotiin Gaspacho ♥

</3

Sitten takaisin Paulaan.. Se meni myös meitä edeltävällä tunnilla, joten minun mennessä selkään se oli jo valmiiksi hikinen ja tosi väsyneen oloinen. Parhaani mukaan yritin kuitenkin ratsastaa sitä hyväksi ja rennoksi, mutten kauheasti viitsinyt siltä mitään pyytää. Aijemman kokemuksen perusteella tiesin että Paula pystyy kyllä paljon parempaankin, muttei väsyneeltä hevoselta voi hirveästi alkaa vaatimaan.

Tunnilla mentiin vastalaukkoja ja puomitehtävää molemmissa päädyissä, sekä aluksi käynnissä ja ravissa joitain tehtäviä. Kovin tarkkaa en enää muista tunnin kulkua, mutta Paula oli ainakin tosi mukava ratsastaa väsymyksestä huolimatta. Lopussa työskenneltiin paljon laukassa, ja tultiin päätyjen puomeja niin ravissa kuin laukassakin. Itselle jäi oikein mukava fiilis tunnista pitkästä aikaa, vaikka vähän tuollaiseksi kipitykseksi tuo meidän meno jäi. Välillä voi kuitenkin antaa niin itselle kuin hevosellekin luvan mennä vähän rennommin, ei aina tarvitse ottaa niin tosissaan. Tärkeintä ainakin mulle oli nyt vaan pitää hauskaa ja nauttia ratsastunnista pitkän tauon jälkeen, ja yrittää antaa poninkin mennä vähän vapaammin päivän viimeisellä tunnilla.

Kaikista postauksen kuvista ja videoista jälleen iso kiitos Ankulle!

Vähän vaan hikinen poni..

Ihan vaan sen takia, että oon ollut tosi laiska blogin kanssa viimeiset viikot, kirjoitan näistä molemmista tunneista nyt samaan postaukseen. Motivaatio on taas aivan kadoksissa, ja koulun alettua oon ollut niin väsynyt, että mielummin oon nukkunut tai ollut jossain kavereiden kanssa, kuin istahtanut koneen ääreen. Mutta tosiaan, viime perjantaina menin Faidolla koulua, ja meillä oli taas sama opettaja kuin viimeksi. Tällä tunnilla tehtävänä oli väistöt ja avot, jotka ei todellakaan ole Faidon parasta osaamisaluetta. Heti alkutunnista tuli melko paljon erimielisyyksiä, kun tehtävä ei ollutkaan ponille niin helppo.

Aluksi käytiin kaikki askellajit läpi, ja Faido oli tosi jäykkä kuten yleensäkin. Se menee niin paljon lasten tunteja, että siinä on kyllä ihan työtä jos haluaa saada sen kulkemaan hyvin. Ärsyttävintähän tässä on se, että jos sen edellisellä viikolla saa ratsastettua hyväksi, seuraavalla viikolla on taas sama pitkä prosessi edessä kuin viime viikolla, kun se pääsee koko muun viikon kulkemaan aivan miten lystää. Faidohan kyllä osaa vaikka mitä, mutta se vaan yrittää aina päästä mahdollisimman helpolla, ja sittenkun siltä alkaa oikeasti pyytämään jotain, se alkaa helposti heittämään takapuolta. Tuollakin tunnilla muutamat pukkihypyt oli niin isoja, että meinasin päästä maistelemaan hiekkaakin.

Keskihalkaisijalla oli tarkoitus saada hevonen kulkemaan kolmella uralla, ja aina keskellä vaihtaa suuntaa mihin väistättää. Tämän jälkeen piti pelkästään asettaa molempiin suuntiin, ja lopuksi mennä vaan suoraan. Pitkillä sivuilla mentiin avoa, ja myöhemmin vastalaukkaa.
Lopuksi työskenneltiin laukassa molempiin suuntiin, ja minä jäin oikeastaan vaan pyörimään joko keski- tai pääty-ympyröille, jotta saisin Faidon viimein edes vähän taipumaan. Opettaja neuvoi ihan kunnolla irrottamaan sisäohjaa sivulle, ja pitämään niin pitkään sitä siellä että poninkin on pakko irrottaa kuolaimesta ja myödätä mulle. Aivan viimeisten pätkien aikana tuo alkoi toimia, ja lopuksi myös ravi oli jo vähän letkeämpää ja rennompaa, mutta muuten Faido jäi vielä aika jäykäksi. Fiilis oli myös vähän ärsyyntynyt ja turhautunut tunnin jälkeen, kun en saanut Faidoa ratsastettua niin hyväksi kuin olisin toivonut. Ihan potentiaalinen kouluponihan tuo kuitenkin on, jos sen vaan saa toimimaan. Eiköhän meidänkin meno ajan kanssa lähde paranemaan, jos nyt Faidon kanssa tulee useamminkin tuuppailtua.

Faidosta on nyt vaan tälläinen tosi lyhyt kooste kun enempää pätkiä ei ollut, mutta ehkä sekin on parempi kuin ei mitään? Jaksatteko te edelleen katsoa näitä koosteitakin, vai onko pelkät kuvat enemmän mieleen?

Tämän viikon perjantaina pääsenkin sitten pitkästä aikaa hyppäämään, tuntuu että siitäkin on jo ikuisuus kun oon viimeksi hypännyt! Myös Ianilla olisi tarkoitus mennä ratsastamaan tässä kouluviikon keskellä, eli noista mahdollisesti tulossa sitten seuraavaa postausta.
Tässä on nyt lähiaikoina tullut myös aika paljon takapakkia kaikkien hevosasioiden suhteen, mutta toivottavasti pian asiat selkeentyy ja motivaatio treenaamiseen ja oikeastaan ihan kaikkeen muuhunkin löytyisi taas. Oon kuitenkin tosi kiitollinen jokaisesta kommentista ja tsempistä mitä mulle tänne blogiin tulee, joten iso kiitos niistä teille!