Uuteen totuttelua

Melko hiljaista on valitettavasti ollut täällä blogin puolella, koska en päässyt melkeen kolmeen viikkoon kunnolla ratsastamaan ennen viime keskiviikkoa. Urakalla on tullut kuitenkin muuten talleiltua, Lotan ja kavereiden kanssa ollaan oltu paljon Roin luona ja siellä olen lähinnä toiminut kameramiehenä. Nyt Lotta ei tosin ole ollut kotona muutamaan päivään, joten olen päässyt itsekin Roin selkään ja hoitanut sen tässä neljänä päivänä putkeen, joista yksi sillä oli kokonaan vapaapäivä. Muutkin päivät ollaan siis vain kävelty lähinnä pellolla, koska Roi edelleen arkoo etusiaan kovalla alustalla. Tänään mulla on myös pitkästä aikaa Oulunsalossa tunti, tuntuu että siitäkin on jo ikuisuus kun viimeksi siellä ratsastin!

Mutta tosiaan, kuten viime postauksessa kerroin, Desvan lähdettyä uuteen kotiin jäin taas vaille vuokraponia. Jatan kanssa tuli kuitenkin heti puheeksi, että voisin tulla kokeilemaan hänen uutta poniaan Iania. Keskiviikkona suuntasinkin sitten suoraan Roin luota kamalassa kaatosateessa Jatalle, ja haettiin samantien Ian talliin. Tämän jälkeen suunnattiin sitten kentälle, ja sadekin vähän hellitti onneksi siinä vaiheessa. Jatta sanoikin että Ian voi aluksi olla tosi jäykkä, mitä se kyllä ensin olikin. Tuntui että se ei yhtään ymmärtänyt mitä siltä yritin pyytää, ja mutkitteli vaan sinne tänne niska jäykkänä.

Ympyröiden ja taivutteluiden avulla se alkoi viimein vähän vastaamaan mun apuihin, ja pikkuhiljaa myötäsi vähän niskastakin. Aluksi meno oli kyllä tosi kankeaa, mutta etenkin laukkojen jälkeen meno rupesi paranemaan. Enkä voi kyllä alun vaikeuksia laittaa pelkästään ponin piikkiin, sillä en kyllä itsekään osannut yhtään ratsastaa Iania. Se oli jotenkin tosi outo ja erilainen, puhumattakaan sen askelista jotka olivat mulle aivan mahdottomat istua.

Kuvista kiitos Jatalle!

Aluksi meno oli tosiaan tätä luokkaa..

Ian on myös vähän hankalan mallinen mulle, kun en kuitenkaan mikään ihan lyhyt enää ole. Vaikka ponilla on korkeutta melkeen 145 senttiä, näytän sen selässä tosi isolta sen siron rungon takia, ja ratsastaessakin se tuntui vähän pieneltä. Muutenkin se on vähän enemmän tollanen estehepan näköinen ja oloinen, joten sen kanssa tuuppailu ei ollut mulle ainakaan mitään ihan helppoa.
Tein koko tunnin ihan vaan perus juttuja, ja yritin löytää ponin kanssa yhteisen sävelen menoon. Ympyröiden, väistöjen ja takaosakäännösten avulla Ian alkoi pikkuhiljaa myötäämään mulle, ja rentoutui vähitellen kun oltiin tarpeeksi kauan totuteltu toisiimme. Harjotusravi tosin oli taas sitten asia erikseen, en osannut yhtään istua noin pompottavassa ja isossa ravissa, ja Iankin heti jännittyi eikä suostunut enää liikkumaan niin lennokkaasti. Suurimman osan ajasta jouduin sitten keventämään, ja siinä ponikin kyllä toimi hyvin.

Jatta oli jo ennen ratsastusta sanonut Ianin isosta ja vahvasta laukasta, joten se ei sitten ihan yllätyksenä tullut kun tein ensimmäisen laukannoston. Aluksi mua lähinnä vaan nauratti selässä sen erikoinen laukka, ja sitä sai tosissaan ensin pidätellä kun poni tuntui olevan niin kovasti menossa. Sopivan vauhdin löytyessä kuitenkin rakastuin aivan täysin tuohon laukkaan, ja sitä oli jotenkin tosi paljon helpompi ratsastaa mun mielestä kuin ravia. Välillä jäin turhankin paljon vaan fiilistelemään selkään ja unohdin ratsastaa, mutta välillä saatiin myös tosi kivoja pätkiä.
Loppuraveissa laukkojen jälkeen poni oli myös tosi hyvän tuntuinen, ja tyytyväisenä Ian ravasi hienoa raviaan vähän pidemmällä kaulalla. Voin siis sanoa että oli kyllä ihan onnistunut ratsastuskerta, vaikka aluksi olikin vähän hankalaa.

Kunnon irvistys molemmilla :D poni vissiin innoissaan kun sai vähän pidätellä alkuun..

käsi..?

Ensimmäinen kerta uuden ponin selässä on tietysti aina vähän outo ja koko tunti pelkkää totuttelua, joten ei mekään nyt heti mitään kovin upeita pätkiä väläytelty. Huomasin selvästi että itsekin ratsastin vähän varovasti, ja asioiden loppuunratsastus jäi vähän puolitiehen. Tuota ongelmaa parhaiten korjaisi tietysti valmentaja, jonka takia nykyään tykkäänkin enemmän ratsastaa valvovan silmän alla kuin itsenäisesti. Toki ajan kanssa meidän meno varmasti parantuisi muutenkin, kun opin paremmin ratsastamaan Iania ja totutaan toinen toisiimme. Mitään ei ole kuitenkaan vielä lyöty lukkoon, sovittiin että saan rauhassa päättää haluanko varsinaisesti alkaa Iania vuokraamaan, ja käyn nyt kokeilemassa sitä useamman kerran.

Seuraava postaus tulee toivon mukaan tämän päivän tunnista Oulunsalossa, mutta sen kirjoittaminen menee varmaan vasta ensi viikon puolelle. Tiistaina olen menossa myös kokeilemaan yhtä toista hevosta, joka ilmoituksen perusteella herätti mussa ainakin tosi suurta kiinnostusta. Siitäkin kerron varmasti myöhemmin lisää, mutta tällä hetkellä vuokrahepan etsintä on siis ihan hyvällä mallilla!

Kertokaahan mitä mieltä te ootte meidän menosta? :)