Roin vuosi ♥ kehitystä

Todella pitkä postaus meidän vuodesta kuvien kera!
Kaikki alkoi siitä, kun Lotta alkoi vuokrata myyntiponeja viime syksynä, ja ihastui yhteen poneista enemmän kuin muihin, Roihin. Lotta kerkesi käydä sillä noin pari kuukautta ennenkuin päätimme ostaa sen. Kaikki tapahtui tosi nopeasti, ja pian minä olinkin jo koeratsastamassa ponia. Menimme pellolla koska kenttä oli huono, ja samalla Lotta ratsasti toisella ponilla. En oikeastaan edes tykännyt Roista tuolloin, koska se oli nuori ja osaamaton, enkä osannut ollenkaan ratsastaa sillä. Teimme kuitenkin silloin jo kaupat, mutta emme saaneet sitä vielä mukaan, koska tallipaikka oli varattu vasta parin viikon päähän. Olin myös toisen kerran Lotan mukana tallilla, silloin menin samalla ponilla kuin Lotta viimeksi, ja hetken myös Roilla. Pari päivää ennen kuin Roi tuli meille, kävimme vielä eräällä maneesilla hyppäämässä sillä. Roi oli epävarma, eikä osannut juurikaan edes hypätä. Sillä oli aijemmin hypätty vain pieniä ristikoita.
Viimein koitti se päivä, kun haimme Roin kotiin. Lotta oli koulussa, joten minä ja äiti haimme sen. Entinen omistaja ajoi vinkkaa, mutta me olimme mukana. Tallin pihassa talutin Roin ulos trailerista, ja tajusin, että nyt meillä on oikeasti oma poni!

juuri astunu trailerista tallin pihaan

Eka ratsastus junttilassa oli suoraan sanottuna aivan kamala! En saanut yhtään hallittua Roita, ja ponikin oli varmaan aika ihmeissään uudesta paikasta kun oli siellä vasta pari päivää ollut. Vaikka aluksi mikään kerta ei onnistunut, se oli aina yhtä jännittävää ja siistiä! Monta kertaa melkein itku kurkussa tuli ratsastamasta pois, kun tuntui ettei pärjää ponille ja se vain juoksee alta. Ei Roille silti koskaan osannut olla vihainen, vaan joka kerta yhtä mielellään tallille lähti, vaikka tiesi ettei se mitään ruusuilla tanssimista tulisi olemaan.

 

roi oli ylipainoinen ja lihakseton kun tuli meille

ensin taluttelin ponia ja tein maastakäsin juttuja

 

ratsastuskuvia ei tämän enempää ollut tuolta kerralta

Seuraavat kerrat oli aika samallaisia. Roi juoksi joko pää taivaassa, tai veti ittensä iha linkkuun. Sillä ei oltu myöskään koskaan laukattu ilman satulaa, ja sen huomas ku ekan kerran sillä ilma satulaa nostin laukan. Pomppupomppupomppu.. Näistäkään kerroista ei kuitenkaa kovin paljoa ole kuvia.

 

poni menee näissä kyllä niin väärin ku vaa voi mennä, mutta eipä me tuollon vielä mittää tiietty..

Seuraavan kerran pääsin ponin selkään vasta kun lumet oli tullu, joskus joulun jälkeen. Mulla meni siis solisluu poikki, joten ratsastuskieltoa oli noin kuusi viikkoa. Tämän ajan kaverini Maiju vuokrasi Roita, ja monesti senkin jälkeen oltiin kahestaan tallilla ja molemmat ratsastettiin. Silloin oltiin myös hankittu Roille ratsuttaja, ja työstettiin pelkkää käyntiä ja ravia, eli jätettiin laukkaaminen kokonaan pois hetkeksi. Aloitimme tavallaan ponin kouluttamisen alusta.

olin saanut jo siteen pois ja pääsin maijun mukaan tallille

tällöin roi kulki jo paljon rauhallisemmin, mutta yhä aivan linkussa

Pikkuhiljaa aloimme ottaa pari pätkää laukkaakin, jos Roi oli muuten mennyt rauhassa. Muistan vieläkin mikä ero siinä oli aijempaan! Poni meni tosi rauhassa ja nätisti, vaikka niskan ja pään asento oli mikä oli. Roi kehittyi myös nopeasti esteillä. Yleensä minulla ei ollut kuvaajaa, joten este kuvat on talvelta aika vähissä, oikeastaan vain yhdeltä kerralta, jolloin Roi hyppäsi oman ennätyksensä!

mun ja roin eka laukka pätkä laukkatauon jälkeen!

 

100cm (videolta otettu)

 



tunnilta

  

 

tässä vaiheessa mentiin jonkun aikaa pelkästään ilman satulaa, koska satula oli epäsopiva.



Tän talven aikana meijän luottamus kasvo ihan hirveesti! Poni oppi kaikenlaista, eikä enää pelleillyt. Vaikka se meni tuolloinkin kaula liian linkussa, se meni rauhassa, ja mulla jäi tuosta talvesta hirveen hyvä fiilis!

tän hyppykerran jälkeen musta tuntu että en osaa yhtää hypätä tuolla ponilla..

hui kamala ku on väärän näkönen :d
mutta muistan että tää tunti oli kuitenki kiva ja roi meni rauhassa!

hypättiin myös meijän ekat maastoesteet keväällä

 

Viimein koitti se kauan odotettu kesäloma! ..tosin meijän lomailut ja ratsastelut loppu lyhyeen. Alku kesä oli kuitenkin mahtava ja päästiin kyllä nauttii täysin siemauksin siitä niin kauan kuin sitä kesti. Oltiin paljon Lotan kanssa kahestaan tallilla ja tehtiin kaikkea kivaa Roin kanssa! Kesällä sillä oli jo tosi hyvä kunto ja se oli muutenki hyvässä kunnossa, saanu lihasta ja laihtunu just sopivasti.

 

tässä ja alemmassa kuvassa näkkyy selvästi että mun ongelmana oli tuo jalan paikka.
se tuntu aina menevän hirveen eteen ku ei saanu pohkeita läpi, eikä ponikaa ollu rento

 

110cm

Oli hirvee myrsky ja ponit oli jätetty yöksi laitsalle. Seuraavana päivänä ku mentiin Lotan kaa tallille, poni ontu... Viikko yritettiin omin avuin saaha poni paranee, kylmättiin jalkoja ja taluteltiin vähä. Roi ontu yhtä ja lähettiin sitte kliniikalle. Varmaa vastausta ei sieltäkään saatu, mutta epäiltiin hiusmurtumaa tai pehmytkudosvauriota. Laitsalla oli siis tullut. Heinä- elokuu meni jalkaa parannellessa, ja sen jälkeen pikkuhiljaa sai alkaa kävelee selästäkäsin, ja myöhemmin ravaamaan ja taas pari viikkoa eteenpäin niin laukkaamaan.

päivä millon huomattiin että poni ontuu

kliniikalla

toinen kerta kliniikalla
ei enää ontunu!

Jouduttiin aloittamaan taas kaiken lähes alusta, ja opimme itsekin paljon. Aloimme ratsastaa Roita eritavalla, ja annoimme sen venyttää kaulaansa, että se löytäisi itselleen oikean asennon ja käyttäisi oikeita lihaksiaan, eikä vetäisi itseään taas aivan linkkuun. Roi oppi nopeasti, ja on saanut taas jo vähän lihaksia. Kunnon kohotus jatkuu edelleen, ja koko ajan mennään parempaan suuntaan.



 



Mahtava vuosi takana, vaikka ylä- ja alamäkiä on tullut. Olen itsekin kasvanut ratsastajana todella paljon. Nyt sen vasta tajuaa miten paljon tuota ponia ollaan opetettu, mutta se on varmasti opettanut meitä aivan yhtä paljon, tai enemmänkin! Meillä on varmasti vielä huimasti annettavaa toisillemme, ja molemmilla opittavaa.
Roi ei todellakaan ole ollut helpoin ensimmäinen oma poni, mutta tämä vuosi oli varmasti vaikein, ja siitä ollaan nyt selvitty. Meistä on myös puhuttu kamalan paljon pahaa ja haukuttu, mutta en anna sen enää haitata, koska minulle riittää se, että itse tiedän kuinka hieno poni mulla on! ♥