Missä on se iloa ja positiivisuutta täynnä oleva heppatyttö, joka aina yhtä innolla odotti jokaista ratsastuskertaa, jokaista hetkeä tallilla? Mihin on kadonnut rakkaus tätä lajia kohtaan?
Motivaatio on ollut hukassa jo pitkään, puhumattakaan innostuksesta tähän harrastukseen. Harrastukseen? Eikö pitäisi ennemminkin sanoa elämäntapa? Mä en enää ees tiedä mitä ratsastus mulle on, tai mitä se mulle merkitsee. Oon yrittänyt jo tosi pitkään miettiä näitä asioita, ja käsitellä kaikkea tätä.
Luulisi että olisi iloinen, kaiken sen jälkeen mitä ollaan saavutettu Roin kanssa. Mutta kun alkaa miettiä tarkemmin, ensimmäiset asiat mitä tulee mieleen näistä vuosista, on epäonnistumiset, turhautuminen ja suru, saikut, saman kehän kiertäminen ja paikallaan junnaaminen, asioiden tekemättä jättäminen ja kaikki vastoinkäymiset. En edes tiedä millon musta tuli näin negatiivinen, koska mä oon aina ollu se, joka aattelee asioissa ne valoisat puolet ja ottaa ilon irti pienistäkin jutuista.
Niin monta uutta ovea aukesi, kun Roi tuli meille, mutta ne kaikista tärkeimmät taisi samalla sulkeutua...
 |
| Ota elämästä irti, kaikki minkä saat |
Mä en tiedä yhtään miten mun pitäis tästä jatkaa, tai miltä mun tulevaisuus näyttää heppailun suhteen. Tuntuu että oma ratsastus ei kehity enää ollenkaan, ja Roinkin kanssa ollaan pitkään pyöritty vaan paikallaan. Maisemat ei vaihdu, yhä pieni pelko esteisiin, joka on muutenkin samanlaista tappelua kuin aina ennenkin, mutta ei kouluilukaan jaksa joka kerta innostaa. Ei ole enää kiinnostusta mihinkään.
Tarvin vaan jotain minkä avulla löytäisin taas innostuksen, jonkun joka palauttaa mun rakkauden tähän lajiin. En pysty kuvittelemaan elämää ilman hevosia tai ratsastusta, mutta tällä hetkellä mikään ei motivoi jatkamaan. Aina kun tuntuu, että oon löytänyt oikean ystävän, hevosen tai ponin jonka kanssa haluaisin oikeasti tehdä töitä, joka tuntuu just oikeelta mulle, se viedään pois. Me ollaan Roin kanssa päästy jo näin pitkälle, mutta vähitellen alkaa tuntua, että mulla ei oo sille enää mitään annettavaa, eikä silläkään mulle... Ennen osasin arvostaa kaikkia mulle tärkeitä poneja, oikeesti rakastin mennä niillä, ja tuntu et osaan sen jutun. Enää en osaa iloita sellasesta, kun ei tiedä mitä haluaa.
Viimeisen vuoden aikana yksi poni on kuitenkin ollut ylitse muiden, ja sai mut taas uskoo itseeni esteratsastajana, tosin vain sen tunnin ajaksi. Tää poni oli Vanilla, jolla olin viime kesän alussa estevalkassa. En olis uskonut, että niin paljon voisi tykästyä johonkin poniin yhden tunnin aikana. Olin valmis jopa ostaa sen, mutta ei me oltas voitu pitää kahta ponia, joten niin sekin poni lähti mun elämästä yhtä nopeesti kun tulikin...
Näinkin paljon ajatuksia mahtuu pieneen ihmiseen, ja edelleen yritän saada jonkun järjen tälle kaikelle. Teidän voi olla vaikee ymmärtää kaikkea mitä yritin tässä kertoa, koska yleensä täällä blogissa yritän olla positiivinen, enkä ehkä kerro kaikkia huonoimpia fiiliksiä.
No mutta, tämmösiä mietteitä tällä kertaa, palataan!
 |
| Maailma on täällä, täällä meit varten |
Huoh, teinit jotka eivät osaa olla kiitollisia edes omasta ponista. Olisiko kannattanut miettiä asiaa ennen kuin ostitte Roin, että riittäkö innostus kuinka pitkäksi aikaa, ponit kun elävät usein hieman pidempään kuin sen pari vuotta, jonka verran teinien kiinnostus usein riittää. Älä vaan ikinä hanki kokonaan omaa hevosta.
VastaaPoistaEi ollut yllätys, että tämmönen kommentti tulee.. Nyt vastaan sulle kunnolla, vaikka yleensä en edes vaivaudu tämmöseen.
PoistaKuuleppas neiti kaikki tietävä, sulla ei ole hajuakaan siitä, mitä kaikke ensinnäkin Roin ostopäätöksen takana on. Musta on kyllä ihan hienoa, että ollaan pian kaks ja puoli vuotta koulutettu Roita ja viety sitä eteenpäin, ei se oo mikään pikku aika. Jotkut ostaa hevosen vaan kisakumppaniksi, ja myy sen heti kun ponilla ei enää kapasiteetti riitä. Siihen kun rupee vertaamaan, ei tää meijän tilanne kauheen pahalta näytä. Minä en sitte tiedä mikä sun käsitys on siitä, miten pitkään sen ponin pitäisi olla samalla omistajalla, tai ylipäätään miksi tuut puuttumaan tämmöseen asiaan. Välillä kato se elämäntilanne voi olla sellanen, ettei vaan pysty enää pitämään omaa ponia.
Että mitäpä jos nyt vaikka menet etsimään sen oman elämäsi neiti anonyymi, voin vakuuttaa että Roin on hyvä olla, eikä sitä olla myymässä, kiitos kun välität :-)
Ano voisit vähä miettiä sanojasi.. Minäki ratsastan, talleiltua tulee joka ikinen päivä sillä hevonen on hoidettava eikä sitä voi jättää seisomaan vain. Mutta minustakin on alkanut tuntumaan että koulun jälkeen tekisi mieli vain jäädä kotiin rauhottuun tai nähdä kavereita. Ennen kaikki oli erinlain.. tahtoin tallille heti ku pääsin kotiin. Minusta tuntuu että en uskalla vain myöntää sitä itelle että en jaksa tällästä päivittäistä rumpaa.. ottaahan se tietysti voimille kun käy vuodessa valehtelematta joka ikinen päivä tallilla ja tekee sen kaiken työn sielä. Siivoaa monen monta karsinaa, liikuttaa hevosen ja kaikki muut. (ei silloin kun sairas tai on reissussa) Tekee mieli vähentää talleilua edes parilla päivällä joksikin aikaa ehkä se into palaisi uudestaan. Ja saisi itse kerättyä voimia. Mutta sitten taas on inhottavaa kun ystävät alkaa paasaamaan kuinka oon tallia vähentäny mutta ehkä nyt on aika vihdoin ajatella itseä ja vähentää tallia joksikin aikaa.. Rakastan heppaani ylikaiken mutta voimat ei enää riitä, on rasittanut itseään liikaa.. sen myötä innostuskin lopahtaa kun ei jaksa. Mutta en pysty ajattelemaan sitä että elämässäni ei ole hevosia, ne kuuluvat siihen ikuisesti.. ..tai no toivotaan niin! Kuhan jostain sais sen kaiken innostuksen takas mitä oli ennen. <3
PoistaJep, tuota juuri haen tässä! Toki meitä on kaksi hoitamassa Roita, mutta jos haluaa yhtään ylläpitää muuta sosiaalista elämää ja nähdä kavereita, sekä harrastaa vielä muutakin ja suoriutua koulusta kunnialla, ei tallilla käymiseen jää enää niin paljon aikaa ja innostusta...
PoistaMutta uskon että sullakin on rankkaa, vaikka se poni joka tallilla odottaa sua varmasti yrittää auttaa :) kiitos kovasti kommentista!
Hmm en kyllä yhtään tiiä mikä tuollaiseen tunteeseen auttaisi, suklaakaa ei varmaa tehoa! :D
VastaaPoistamutta sen tiedän, että itse en tätä lajia jaksaisi harrastaa jos minulla ei olisi tiettyjä tavoitteita päästä huipulle esteratsastajana. Valmentaja, kisat, valmennukset on se mitä minä ainankin kaipaan omaan heppa elämääni. Myöskin se, että ponin vaihto hevoseen on nostanut innostusta entisestään, sillä tiedä, että tallissa on todella ihana kaveri, jolla ei heti taito ja kapasiteetti lopu. Poni oli taas poni ja sillä loppui taito ja kapasiteetti, jolloin minua (olen todella kilpailuhenkinen) ei niin motivoinut edes harrastus, koska tiesin, etten pääsisi huipulle sillä ponilla. Monesti olenkin puhunut valmentajani kanssa siitä, etten varmasti jaksaisi harrastaa hevosia ja ratsastusta jos mulla ei olis mahdollisuutta kilpailla...
Ehkä hiukan sekava teksti, mutta kerroin oman näkemykseni asiasta ja toivotaan, että sullekkin aukenis, että mitä haluat tältä harrastukselta! :)
Hyvää talven jatkoa sulle ja Roille ja muista, että kyllä se elämä vielä hymyilee! :-)
Joo mä oon pitkään toivonu, että voisin vaihtaa ponista hevoseen, mutta kun tuo Roi on meillä, ei siihen ole mahdollisuutta... Tätä kohtaa ei näköjään monet ymmärrä, kuten ei tuo ensimmäinen anonyymikään, että yleensä tulee sellanen tilanne, ettei enää voi vaan pitää sitä samaa ponia, tai ponia ollenkaan.
PoistaItsehän olen myös unelmoinut tuosta kisaamisesta siitä lähtien, kun sain kammoni pois, mutta sekään ei onnistu Roin kanssa. On vähän vaikea ruveta kisaamaan ponin kans, jonka kanssa ei edes estereenit onnistu, eikä tykkää hypätä sillä.. Sekin tekee tästä tilanteesta tosi vaikeen, kun tuntuu että tällä hetkellä en pääse tekemään sitä mitä haluan :-/
Mutta kiitos hirveesti sulle kommentista ja tsempistä! :)
Mulla oli täsmälleen sama ongelma Huilun kanssa, eikä siitä ole edes pitkää aikaa. Mua ei tehny mieli tehdä yhtään tallihommia, ja ärsyynnyin heti kun ajattelinkin että pitäis mennä tallille. Mää siitä huolimatta kävin siellä, mutta mun innokkuus laski laskemistaan, ja välillä jopa toivoin että Huilu myytäisiin, ja välillä tuntui että haluan osaavamman hevosen.
VastaaPoistaMä voin neuvoo sulle, että älä mee tallille jos se tuntuu pakkopullalta. Jos se on sulla ees mahdollista, oo pitkään pois tallilta, ja meet vasta sitten kun se vähemmän ärsyttää tai jos sua taas jossain vaiheessa se innostais. Itte en mennyt tallille ehkä kahteen viikkoon, kunnes mulle tuli sietämätön ikävä Huilua ja kaikkea tallihommia. Ja siitä mun innostus lähti taas nousuun. Kävin ehkä kuukauden joka päivä tallille kunnes sama toistui. Mut mää aattelen aina kun mua inhottaa, mitä meillä on kokematta? Mitä meistä voi tulla parina? Oon nyt saaanu intoni lopulta kokonaan takaisin, kun vaan teen mahdollisimman paljon sen eteen. Teen sen sillain miten mä haluan, ja mikä itestäni tuntuu hyvältä. Tottakai näin hevosen kanssa välillä pitää tehdä asioita jotka vähiten miellyttää.
En tietenkään oo asian tuntia, mutta kannattaa pitää siis taukoa niin kauan kuin mahdollista, jos se sulla ees voi olla mahollista. Mutta tsemppiä jatkoon ja toivottavasti löyät innokkuutes takaisin! :)
Kiitos paljon kommentista Elli!
PoistaTosin mulla ei taida olla sitä mahdollisuutta, että voisin olla pois tallilta... Siksi onkin tosi vaikee löytää se innostus, kun ei tavallaan ole vaihtoehtoja, vaan tää sama päivärutiini mitä tähänkin asti on ollut nää viimeset pari vuotta. Siks musta alkaa tuntua, että me ollaan jo koettu se mitä voidaan kokea, loput mun pitää saavuttaa jonkun toisen hevosen kanssa.. Mutta nää on vaan ajatuksia, mä en tiedä yhtään mitä aijon nyt tehdä :/ pitää tässä hetki mennä ihan vaan fiiliksen mukaan, ja yrittää löytää se oikee suunta! kiitos vielä (:
Kannattaa oikeasti alkaa miettimään mitä haluat sun harrastukselta. Ei oo väärin lopettaa/vähentää Roin kanssa, koska pitää joskus ajatella itteään ja ainahan Lotta on Roitakin liikuttamassa. Ootte tehny niiiin paljon Roin kanssa hommia, että kannattaa ottaa breikki nyt ja miettiä mitä haluat harrastukseltasi? Jos oikeasti haluat kilpailla, niin onnistuisko kisaponi, jolla saisit iha yksin kilpailla ja valmentautua? Ei tulis ylläpitokuluja, eli tulis halvemmaksi mutta saisit kilpailla ja vaikka tekisit ponin/hevosen kanssa sopimuksen esim. ''puoliylläpidosta'' että sulla on tietyt päivät milloin liikutat ja saat kilpailla vapaasti yms :) Tai tietty yks vaihtoehto on kanssa se, että ylläpitoon hevonen jonka omistaja osallistuu kuluihin :) Jos kuitenkin on niin, että ette pysty ottamaan esim. ylläpitoon kun teillähän on kuitenkin Roin kulut maksettavana, niin varmasti joku kisaheppa olis kiva. Tai sitten ihan vuokrahevonenkin jolla saisi kilpailla? Ymmärrän täysin sun kantasi, eikä kukaan voi ikinä samaistua kunnolla sun tilanteeseen, joten tiedät varmasti itse mikä on parhaaksi. Onneksi Lotta kuitenkin on Roin kanssa jatkamassa, koska sulla on mahdollisuus kuitenkin vetäytyä vähän kauemmas ja katsella tilannetta.
VastaaPoistaTosin, olisiko se sitten mahdollista että Roille tulis ''puoliylläpitäjä'' eli maksaisi kuussa puolet tallipaikasta ja liikuttaisi osan Roista ja sinä saisit sitten ylläpitoon hevosen?
Kuitenkin, mieti rauhassa, tiedät itse mikä on parasta. Sun ei tarvitse perustella yhtään jos et halua vaikka nyt vähään aikaan ratsastaa Roilla tai löytäisit jonkun kisahevosen tai jotain, koska se on sun oma päätös :)
Tosi ihanasti kirjotettu, tää piristi kyllä niin paljon, ja sai oikeesti miettimään noita kaikkia vaihtoehtoja!
PoistaSe on totta, että Roi meille kuitenkin jää, ja melko varmasti jossain vaiheessa vain Lotalle, ja silloin se päättää mitä sillä tekee. Mun tilanteessa parhaalta vaihtoehdolta kuulostais tällähetkellä varmaan tuo puoliylläpitoheppa, mutta pitää jättää nyt vielä auki tää asia ja oikeesti miettiä.
Mä tarvin nyt vaan aikaa, ja hengähdystauon, että tähän harrastukseen saataisi joku järki ja suunta vielä. Tää anto kunnolla aihetta miettiä, kiitos ihan tosissaan tuosta kommentista! :)
Äh no nyt ei kyllä kommentointi onnistu ollenkaan, viestit poistuu ja lähtee liian aikaisin :DD Mutta piti vaan sanoa, että voin ihan täysin samaistua tähän tekstiin! Ittellänikin on ollut ihan samanlaiset fiilikset jo pidemmän aikaa. Oma poni on ollut jo viitisen vuotta ja 3 vuotta olen käynnyt tallilla 6-7krt viikossa, joten välillä tekis todellakin mieli tehä jotain muuta. Ensimmäiset vuodet mulla oli shetlanninponi ja sen kuoltua löysin itselleni russi tamman. Koska olin mennyt siihen asti lähinnä shettiksillä, heC ja re70cm tasoinen poni tuntui juuri sopivalta, no eihän siinä mennyt kuin puolisen vuotta kun ponin kapasiteetti alkoi loppumaan. Sillä tasolla sitä junnataan edelleenkin... ollaanhan me toki ratsukkona kehitytty, mutta jo rotunsa puolesta liikkeet ei riitä vaativammalle tasolle. Nyt kumminkin kun alan olemaan jo hieman liian iso sille, sekä ensi syksynä alkavan lukion ja muuton takia poni on luultavasti pakko laittaa myyntiin. Ikävä tulee olemaan kova, mutta ehkä joku pieni heppailija saa siitä vielä oivan opetusmestarin itselleen! Ja onhan se kiva kun sitten jää aikaa myös vihdoin muuhun. Eikä mun onneksi tarvitse ratsastusta lopettaa jos innostusta alkaa taas löytymään, kun kaverin ponilla saan ratsastella niin paljon kuin haluan. :) Toivottavasti säkin löydät sopivan tavan jatkaa harrastustasi, tsemppiä jatkoon! :)
VastaaPoistaHuh, sä oot kyllä ahkerasti jaksanu käydä! :D mutta niinhän se on, pitemmän päälle yleensä aika tai innostus loppuu, varsinkin jos tuntuu ettei pääse tavotteisiin :/
PoistaMutta kiitos paljon kommentista!
niinku sanoin Lotankin blogissa, hevosharrastus on siitä pirullinen laji että se tekee ihmiset pakkomielteiseksi. Siinä vaiheessa kun harrastus tuottaa enemmän päänvaivaa kuin onnea, täytyy osata lopettaa. Se on pakkomielle, että pyöräilet sen pitkän matkan tallille ja käyt kiertämässä sitä samaa kenttää samalla ponilla eikä se enää tunnu miltään. Sulla on nyt kaksi vaihtoehtoa. Joko lopetat heppailun/pidät vaikka vuoden tauon. Ajattele, kun seuraavan kerran -20 pakkasta eikä yhtään kiinnostaisi lähteä pimeällä raskaan koulupäivän jälkeen polkemaan tallille, haetkin lähikaupasta karkkipussin ja jäät kotiin lämpimään ja teet mitä huvittaa. Tai toinen vaihtoehto on että "kärsit" ja jatkat. Vaikket meille sitä ehkä myönnä, niin myönnä se edes itselles että nyt on sun aika hengähtää. Ei todellakaan ole minkään valtakunnan järkeä sitoutua kulkemaan tallilla jos se ei enää tunnu hyvältä. Muista että sulla on se toinen vaihtoehto!! Tiedät itsekin että lopettaminen/pitkä tauko on muitta mutinoitta paras vaihtoehto. hoaaaaah tässä sen voi taas todistaa että hevosharrastajat tulee pakkomielteiseksi harrastustaan kohtaan. Ei osata lopettaa vaikkei se enää tunnu hyvältä. Nyt ois Meri todellakin mietinnän paikka...
VastaaPoistaVoi olla kyllä totta joka sana.. Mutta oikeestaan kyllä mua edelleen kiinnostaa ratsastus, mutta ei ehkä tällä tavalla. Oma poni ja kaikki tää mitä on nyt, ei taida tällä hetkellä olla se, miten haluan tätä harrastusta jatkaa, kun tän ponin kans en oo enää onnellinen, enkä pääse totauttaa mun unelmia.
PoistaJokin muutos ja eri suunta mun on pakko löytää, näin mun ei oo enää miellekästä jatkaa. Tosin tiedän että sormia napsauttamalla en saa asioita paremmin enkä voi vaan jättää käymättä tallilla, kun poni on yhä munkin.. Tiedän että haluan jatkaa tätä harrastusta ja löytää sen innon taas, mutta se taitaa löytyä jostain muualta, on se sitten ratsastuskoulu, ylläpito- tai vuokraheppa, joku...
Kiitos sulle kommentista, mä todellakin yritän miettiä!
Mille leirille oot tänä kesänä menossa ja meetkö roin kanssa?:)
VastaaPoistaVarmaankin ylirannan tokalle esteleirille :) ja en ota roita mukaan, että saan uusia hevosia alle ja vähän vaihtelua samaan.
Poistaonko sulla mahdollisuutta käydä esim. tunneilla ratsastuskoulussa? saisit uusia hevostuttavuuksia, muistaa sen ajan kun oli huoletonta ja jännitettiin minkä hevosen saa, olla iloinen niin pienistäkin asioista kun lähteä hevosen kanssa kävelylle tai huomata miten ratsu muistaa sinua hörisemällä. kannattaa koitaa ottaa ratsastus rennommalla ja tehdä sitä mitä tekee mieli, eikä jäädä kiertämään sitä kehää vaan tehdä jotain mistä molemmat tykkää :)
VastaaPoistaJoo mää oon tuota ratsastuskouluakin jo jonkin aikaa miettinyt, kun löysin tästä aika läheltä yhen tosi kivan tallin joka rupes heti kiinnostaa! Ratsastuskoulusta sais niin monta uutta hevosta ratsastettavaksi, ja varmasti löytäis jonkun josta tykkää :) kiitos kommentista!
PoistaMitä rats.koulua oot miettiny? Kannattaa todellakin käydä kokeilemassa tunneilla!
PoistaAnkkurilahtea :) paikka ja hepat vaikuttaa tosi kivalta, pitää käydä kokeilee!
PoistaJeee tee sit postausta miltä tuntui käydä ratsastustunnilla :)
PoistaTeen varmasti kunhan pääsen kokeilee (:
PoistaKuulostaa aika tutulta! Mulla oli oma, ihana poni n.3 vuotta. Sain sen kun olin 14 ja se lähti kun olin 17. Mulla vaan tuli nuo samat jutut vastaan, motivaatiota ei oikein enää ollut ja poni rajoitti kaikkea muuta tekemistä (vklp reissut kavereiden kanssa, iltamenot keskeytyi kun piti mennä tekeen iltatallia yms). Päätös oli ihan uskomattoman vaikea ja raskas kun päätin myydä ponin pois. Mutta se avasi monta ihan uutta ovea! Ponin myymisen jälkeen aloin kavereiden innoittamana käydä ratsastustunnilla (ja myös tarjottiin yksäreitä ratsastettavaksi joilla pääsin kisaamaan!). Ratsastustunnilla käymiseen on aivan palava into edelleen, nyt kun olen käynyt tunneilla säännöllisesti n. 3v. Siinä motivoi innostuneet tuntikaverit, erittäin hyvä ja motivoitunut opettaja, kisamahdollisuus ja se, mikä valtava kehitys itsessä on tapahtunut ratsastajana! Myöskin kaverisuhteet parani kun jäi aikaa olla ystävien kanssa ja tehdä kaikkea hauskaa :) Eli omalla kohdallani hevosen myyminen oli hyvä juttu; hevoset kuuluu edelleen 3-4 päivänä viikossa elämääni, mutta minulla "on myös muuta elämää" :D
VastaaPoistaNo hyvä että sun kohalla tuo oli oikee päätös :) tosin mulla voi olla vähän helpompaa luopua Roista, kun sitä ei kuitenkaan tarvitse myydä kokonaan ja voisin yhä käydä sillä silloin tällöin, kun se jäisi Lotalle (: mutta pitää nyt ajan kanssa miettiä mulle sitä parasta vaihtoehtoa, kiitos paljon kommentista!
Poistaootko aatellu että alkaisit käymään viikoittain tai joka toinen viikko roilla estetunnilla tai estevalmennuksessa? Oikea opettaja ja jatkuva reenaaminen varmasti auttais sua ja roita paljon! :) Siitä hyppäämisestä tulis varmasti sullekkin paljon kivempaa kun ois ammattilainen ohjaamassa ja neuvomassa! Oulussa on tosi paljon erilaisia opettajia ja valmentajia :-) yks vaihtoehto vois olla myös alue-este valmennukset?
VastaaPoistaMää oon tässä viimesten viikkojen aikana ollu menossa kaverin kanssa junnuestevalkkoihin äimärautiolle, mutta oon sen verran arka että en mielellään yksin mee, eikä oo kaveri vieläkään päässy mukaan niin en oo vieläkään päässy käymään.. Jossain vaiheessa yritin myös saada meijän tallille opettajaa, mutta estetunnin pitäjää oli vähän vaikee löytää :/
PoistaTottahan se on, että varmasti meno paranisi valmentajan kanssa, mutta jotenki en vaan tykkää siitä miten roi hyppää eikä menosta tuu yhtään mitään...
Mutta kiitos neuvosta ja kommentista! (:
Joskus tää harrastus tuntuu vaan pakolliselta eikä motivaatiota vaan löydy.. Mutta jos sulla vaan ois mahdollisuus, niin kannattaa piettää taukoa joka voi olla sitten parista viikosta jopa kuukauteen tai kahteen. Ei kannata piettää tätä harrastusta pakollisena. Jos sulla ei oo motivaatiota just roin kans heppailla tai jonkun muun hevosen kans ois, niin kannattaa piettää roilta taukoa ja käydä jollain muulla hepalla tunnilla/vuokrailla tai miten vaan pystyy.. Aina kaikkeen ei vaan ole mahdollisuutta ja jos olis motivaatiota vaikka vuokrahevoseen sitä vuokrahevosta just sillon ei löydy. Jos et pietä taukoa roin kanssa tai vaikka piettäisitkin niin kannattaa vaikka sen jälkeen asettaa roin kanssa tavotteita, treenata koulua eteenpäin sen mitä pystyy jos ne esteet ei oo se juttu. Käydä vaikka tunneilla ja valmennuksissa jos vaan pystyy. Mulla itsellä on se tässä harrastuksessa, että ei ole hevosta jolla kehittyä ja päästä eteenpäin. Tuntuu vaan että junnaa paikallaan eikä kehity vaikka haluaiskin. Tästä tuli niin sekava teksti.. :D Tsempit sulle jatkoon! :)
VastaaPoistaJoo taukoa taitaa tulla nyt koko hommasta, tosin ei ihan vapaaehtosesti.. Polvi meni tänään uudestaan, joten ratsastaa en pääse luultavasti ainakaan pariin viikkoon. Sen jälkeen pitää kattoa mikä on järkevää, ja miten jatkan kun pientä taukoa on pidetty...
PoistaKiitos kovasti! :)
One word: valmennus.
VastaaPoistaSe auttaa. Ei haittaa vaikka menee huonosti, senhän takia sinne mennään että saadaan apua. Ei kukaan yksin jaksa ja ei ihmekään jos ei tunnu siltä että tapahtuisi edistystä. En tiedä mikä muukaan voi periaatteessa auttaa pitkällä tähtäimellä, itse en oikeastaan koskaan ole tullut tuollaiseen tilanteeseen ettei kiinnostaisi. Viime talvena kun en ratsastanut ponilla enkä veeralla (ponilla siksi että kenttä huonossa kunnossa ja veeralla olikin lisäksi vielä varsa vatsassa) minulla oli aivan älytön hinku ratsastamaan kunnolla ja varsinkin loputon ympyrän kävely tympi ponin kanssa. Liikutuksen suhteen tein siis tavallaan vaan ne pakolliset, mutta muuten kyllä nautin tammamamman kanssa seurustelusta ja se tieto helpotti että kesä on tulossa kovaa vauhtia ja että sitten olisi taas treenikaveri. Jo keväällä sainkin onneksi myös paljon uusia ratsastettavia ja ne toi kyllä huimasti uutta motivaatiota eli kannattaa etsiä jostain joku lainaratsu!
Nyt sitten tässä yksi päivä viime viikolla en mennyt katsomaan kumpaakaan hevosta ja sen yhden illan aikana ehdin lähestulkoon masentua, hakkasin vaan suurinpiirtein päätäni seinään, valitin, enkä saanut mitään aikaiseksi. Itse siis taas tarvitsen joka ilta sen neljän tunnin tauon "muusta elämästä" enkä kaipaa yhtään tai koe menettäväni mitään kun en ole ns. "normaali teini". Meillähän on molemmat hevoset yli 40km ajomatkan päässä ja vielä täysin eri suunnissa eli ajomatkaa tulee joka päivä vähintään sen 1,5h, mutta kyllä vaan näen sen kaiken sen arvoisena! Tällä hetkellä on mahtavaa kun Veerallakin pääsee treenaamaan (osaa arvostaa nyt kun tamma pitänyt melkein vuoden vapaata) ja on myös muita heppakavereita + lapsihan nyt on meidän oma rakas tulevaisuuden toivo :D
(Nyt tulee kyllä vähän sekavaa tekstiä toivottavasti tästä saa jotain irti :DD) Itsekinhän tykkään hypätä, mutta olen päättänyt että tammalla en enää hyppää eikä se ole haitannut mitään koska haluan vaan että tamma on vielä pitkään terve. Viimeksi kesäkuun lopussa olen päässyt hyppäämään ja silloinkin lainaponiinilla, mutta toisaalta tiedän, että jos vaan avaisin nyt suuni niin pääsisin estevalmennukseen (mutta silloin pitäisi jättää väliin kouluvalppa oman tamman kanssa: elämä on valintoja :D) Minulla se motivaatio tulee siis siitä että yksinkertaisesti pidän ihan liikaa noista meidän hepoista enkä voisi kuvitellakaan elämää ilman.
Jos tällainen into kuulostaa täysin absurdilta kannataa ehkä harkita juurikin taukoa ja sit ne valmennukset: suurinpiirtein mikään ei ole juuri teille sopivaa valmentajaa tärkeämpää :)
(Tulihan romaani!)
Totta puhut, mun olis vaan pitänyt alkaa valmenautua kunnolla heti alusta asti, niin tästä olis voinu tulla jotain. Nyt jälkeenpäin on ehkä vaikee saada korjattuu kaikkia niitä "traumoja" ja pahan olon tunteita, mitä meidän estehyppelyt on mulle joskus tuottanut..
PoistaSitten taas jos kouluvalkoista puhutaan, niin mulla ei jotenkin löydy innostusta yrittää enää täysillä ja ratsastaa niin hyvin kuin pystyn, kun tuntuu että sitä on tehty jo ikuisuudet, samat tehtävät, samalla kentällä pyöritty ties kuinka monesti... Jonkun on pakko muuttua, ja munkin päästävä kokeilemaan jotain uutta.
Mutta ihan mahtava kuulla että sulla on just oikee heppa itelläs, ja rakastat mennä sillä! Jos mulla olis sama tunne, varmasti jostain löytyis motivaatio jatkaa ja kehittyä vielä.
Mun on vähän vaikee vastata tähän mitenkään järkevästi, mutta tää sun kommenttis tosiaankin herätti ajatuksia, kiitos että jaksoit noinkin paljon kirjottaa! Ja kiitos ylipäätään :)
Sähän voisit alkaa käydä tunneilla ja antaa lotan ratsastaa roilla vähän aikaa itsekseen ja välillä menisit mukaan tai ratsastaisit ja kun puhuit tuosta vanillasta niin sähän voit kysyä voitko esim vuokrata sitä tai ees päästä ratsastaa sillä mullakin on ollut monta kertaa tunne ettei jaksa ratsastaa motivaatioo ei oo mut sit vaan meen ja teen parhaani ja yritän miettii positiivisii asioita tai voithan sä pitää pienen tauon ratsastukses ja henggailla kavereittes kaa ja pitää hauskaa sitten kun innostus palautuu voi jatkaa toivottavasti löydät taas motivaation : ) ja en yrittäny mitenkää "miettii sun puolesta tai olla jotenkin ymmärtäväinen" halusin vaan antaa ehdotuksia :) ps.asiaa voisi auttaa jos esim aloittaisit uuden harrastuksen tai keksisit jotain uutta :D
VastaaPoistaJep siinä on monta vaihtoehtoa jota pitää nyt miettiä :) kiitos sulle kommentista, varmasti löytyy joku keino miten nyt jatkaa!
PoistaJa oikeestaan mä oonki alottanu nyt just uudestaan tanssin, niin on muutakin tän ratsastuksen vastapainoksi :)
Tämä sinun blogi on kyllä ihana! Katsoin ensimmäistä kertaa tänään ja tykästyin heti! ;)
VastaaPoistaVoi tosi kiva kuulla! Kiitos :)
Poistajoku päivä kun meet tallille mietit mitä ite haluut tehä. Välil voi vaa hömppäillä ja tehä jotaa mikä sun mielest on hauskaa. Keksit vaikka jonkuu radan mis on jotaa kohtii mis pitää vähä keskittyy ja sit sellasii kohtii mitä ite tekisit mieluiten. Älä välil välitä niin paljoo miten se poni menee vaa yritä tehä vaa sellast mikä saa sut iloseks ja tee roinkaa jotaa tehtävii mikä saa sut pakostakii iloseks. Oon aivan surkee selittää mut toivon et oisit ees vähän ymmärtän mitä haen takaa :D
VastaaPoistaTsemppii sulle ja Roille jatkoo! :)
Ps. Itellänikii on vähän ollu hankalaa kun oon hoitan jo vähä yli 2 vuotta ratsastuskoulun ponii ja aina 2 kertaa viikos pitää putsata karsina pessä kupit ja kamoja... Ja kun ei saa ratsastaa sillä ellei maksa nii on vähä alkan miettimää et mitä pitäis tehä. Poni on mulle tärkee mut en vaa enään jaksa.
Sitä mä oon just yrittäny tehä että meen fiiliksen mukaan ja koittanu pitää vaa hauskaa, mutta ei sitäkää pitkän päälle jaksa joka kerta...
PoistaMutta kiitos paljon ja tsemppiä myös sinne! :)
älä lopeta ratsastusta :( meet niin hyvin roilla ihailen teijän menoo :) itteäkin aina välillä tympii mutta kun ajattelen mitä oma poni on antanut ja saan mennä muillakin kuin omalla ponillani:) ainakin meillä on niin että poni on opettanut minulle enemmmän kuin minä sille kummin päin teillä se on?:):):):)
VastaaPoistaKiva kuulla, kiitos kovasti! Ja en mää sitä meinaa kokonaan lopettaa :)
PoistaJa tuoho en osaa kyllä vastata, ainaki me ollaan opetettu tosi paljon roille koska ollaan oikeestaan koulutettu se. Mutta on tuo poni antanu mullekki hirveesti ja varsinki koulussa opettanu paljo!
Oon samaa mieltä piritan kanssa!
VastaaPoistaMinulla on myös oma hevonen ja samoja ajatuksia aina välillä. Niihin on yleensä auttanu joko oman asenteen muuttaminen tai ihan vaan valmennukset, kisat tms. Oon saanu sen käsityksen ettet oo Roilla valmentautunu juuri ollenkaan? Varmasti vaikuttaa. Ei kukaan jaksa itsekseen pohtia mitä tänään tekisi ja pakostakin alkaa "turtumaan" kaikkeen samaan, kun on vaan omat ajatukset, mielipiteet ja käsitykset mukana joka päivä kun ratsastaa. Se antaa aivan uskomattoman paljon lisävirtaa ja motivaatiota, ja nimenomaan muistaa taas miksi harrastaa tätä lajia, kun on kovasti reenattu ja yritetty parhaamme hyvällä fiiliksellä, ja valmentaja antaa positiivista palautetta. Ja yhtälailla tietenkin kannustaa ja opastaa kun ei suju. Se, että huomaa oppineensa jotain uutta itsestään tai hevosestaan tai ylipäätään ratsastuksesta, auttaa jaksamaan eteenpäin. Joskus kun en jaksa tuupata koulua, en tuuppaa. Ihan turhaan aiheuttaa epäonnistumisia ja pahaa mieltä molemmille. Silloin menen joko ilman satulaa tai muuten vaan rennosti oman fiiliksen mukaan. Joskus kun ei oikein oo napannu, niin oon vaan ollu hevoseni karsinassa ja kattonu sitä. Sit se tuijottaa mua ja mua alkaa naurattaa ku se on niin hassu. Se on kans ihan parasta ku viettää vaan yhteistä aikaa hepan kans eikä oo mikään pakko tehä mitään. Juttelee vaan sille ja käy vaikka taluttamalla seikkailemassa jossaki ja siinä kokajan "kommunikoi" sen kans eikä vaan kävele eellä ja vedä ponia perässä. "Laatuaikaa" hevosen kans :D Loppujen lopuksi se on aina se itse hevonen joka mut saa jaksamaan. Joskus oon kans miettiny että jos menettäisin sen yhtäkkiä. Sattuis jotain kamalaa ja se jouduttais lopettaan. Kyyneleet alkaa valuun poskille. Se ois ihan kamalaa. Me ollaan koettu niin paljo ja sillä "ois ollu" niin paljo annettavaa mulle ja mulla sille. Mut ku se ei oo kuollu. Ja edelleen voidaan toteuttaa unelmia yhdessä. Oon ihan hirveen onnekas ku mulla on terve järkevä ja ihana oma hevonen, jonka kans voin tehä mitä ikinä haluan. Ja niin on meri sullaki. :) Ja vaikka koet että esteet ei oo teijän juttu, niin kokeile edes, että käyt valmennuksissa. Enemmän ku 2 kertaa puolessa vuodessa. Ala käymään säännöllisesti, sekä este- että kouluvalkoissa, kerro suoraan valmentajille omat kokemukset/näkemykset rehellisesti ja ponin taustat myös. Voit yllättyä kuin paljo paremmin teijän asiat onkaan! Ku alat huomata että ootte kehittyny ekoista valkoista, ja ponin ja sun yhteistyö tiivistyy, ja mikä tärkeintä, epäonnistumisinkien keskellä, te molemmat nautitte. Ei epäonnistumisia kannata pelätä tai muutenkaan liikaa ottaa paineita niistä. Ne opettaa, eikä ilman miitä vois oppiakkaan. Valmennuksista saisit myös rutkasti lisää ideoita ja neuvoja omaan reenaamiseen, ja niin sun kuin ponin kehittämiseen. En tiiä sainko mun fiilistä yhtään siirrettyä tähän tekstiin mutta toivottavasti ees vähän :D Tsemppiä teille ja koita löytää se sama ratsastuksen riemu ja se, miks oikeesti aloit harrastaan tätä! :)
Kiitos ekanakin pitkästä ja tsemppaavasta kommentista!
PoistaJa se on aivan totta, ei voi kun itseä syyttää kun en oo alkanut valkoissa käydä.. Alan olla vaan niin kyllästynyt, että en tiiä mikä valmennus tai opettaja sais mun tän hetkiseen tilanteeseen niin radikaalin muutoksen, että jaksaisin jatkaa vielä. Mulla alkaa olla kiintiö täynnä, kun ei edes yli kahden vuoden jälkeen tunnu saavan haluamaansa tuntumaa omaan poniin.
Oon nyt jo aika pitkään mennyt vaan silleen että molemmilla olis mukavaa, mutta tuntuu vaikeelta mennä tallille hirveen lumimyrskyssä pyöräilyn jälkeen vaan kattoo ponia, että jotenki pakotan itteni aina tekee jotai ja yleensä ratsastaa, etten mee sinne 'turhaan'. Siks mulla alkaa olla ihan vääristynyt kuva tästä harrastuksesta, ja siitä on tullut melkeempä pakkopullaa jo, joten pitää saada vaihtelua ja uusia heppoja kuvioihin..
Toki mietin edelleen sitä parasta vaihtoehtoa, mutta kiitos sulle! (:
Voisitteko tehdä Lotan kanssa semmosen sister tagin????
VastaaPoistaLotan blogista löytyy, tosin on se varmaan puoli vuotta vanha ainakin? Sen luetuimmissa postauksissa, sieltä voit käydä kattomassa :) mutta voidaanhan me uusikin tehdä jos sellanen kiinnostaa!
Poistakysy siltä jatalta saisitko taas vuokrata elliä? :)
VastaaPoistaNiin oon aatellukki, tai että ees välillä pääsisin ratsastaa sillä :) kuitenki olis kiva saaha myös joku isompi ratsu!
PoistaTää oli tosi koskettava ja hieno teksti! Älä Meri ainakaan luovu sun harrastuksesta, toivottavasti löydät jonkun kivan tallin tai hepan jotta innostus tulis takas. Tsemppiä! :)
VastaaPoistaVoi tosi kiva kuulla, kiitos paljon sulle! (: sitä määki toivon!
Poista