Hurja kouluponi

Viime viikon perjantaina vakio-opettajamme ei taaskaan pitänyt tuntia, joten meillä oli koulua. Ratsuksi sain Silveri nimisen pikkuisen suokin, joka olikin ollut toinen toiveistani tunnille. Päätettiin porukalla mennä ilman satulaa, jota tosin itse vähän kaduin jälkeenpäin.
Alkuverkoissa Silveri oli aika kivan tuntuinen, vähän vaan epätasainen edestä ja sen oloinen ettei oikein tiedä miten päin pitäisi olla. Laukka puolestaan oli tosi vaikea, sitä ei voinut lähteä työstämään juuri ollenkaan, ja itsekin pompin selässä kuin mikäkin perunasäkki. Satulan kanssa meno olisi voinut olla vähän hallitumpaa, mutta eihän se auta kuin kokeilla sitten joskus uudestaan satulalla.

Tunnin itse tehtävä oli takaosakäännökset, ratsastettiin aina lyhyen sivun keskeltä pitkän sivun keskelle, ja siitä taas lyhyen sivun keskelle, eli kuviosta tuli ns. salmiakin muotoinen. Meillä oli joskus viime syksynä tismalleen samanlainen tehtävä, silloin tosin tehtiin takaosakäännöksien sijaan etuosakäännöksiä. Muistan jo silloin vihanneeni tuota tehtävää, eikä se ollut kyllä muuttunut mihinkään. En silloin, enkä nytkään saanut riittävästi neuvoja tehtävän tekemiseen, eikä Silverikään ymmärtänyt yhtään mitä siltä pyysin. Se hermostui vaan hirveästi, joka puolestaan sai mut hermostumaan kun tehtävä ei onnistunut. Mutta turha kai siitä on hevosta alkaa syyttämään, jos siltä yritetään pyytää jotain sellaista mitä se ei osaa tai ymmärrä.

Kuvaajina mulla oli mukana taas Venla ja Helena, kiitokset kuvista ja videoista heille!

Kun oltiin menty tehtävää ensin käynnissä, lisättiin käännöksien väliin voltit ulospäin jotka tuli ratsastaa ravissa. Hetken sitä mentyämme alettiin tulla alun kuviota laukassa, tietysti ilman mitään takaosakäännöksiä. Itse jäin kuitenkin lähinnä pyörimään joko keski- tai pääty-ympyrälle, koska meidän menossa ei ollut mitään kontrollia, joten turhaa edes olisin yrittänyt lähteä muiden sekaan laukkaamaan.

Hetken laukkaamisen jälkeen Silveri päätti, että nyt olisi hyvä aika näyttää kuinka korkealle se saa takapuolensa heitettyä. En tiedä miten paljon se on sitä tavallisesti tehnyt, mutta ei todellakaan ollut siis ensimmäinen kerta kun nään sen pukittelevan. Ilman syytä ei tietenkään kukaan pukittele, enkä ala sitä millään tapaa normalisoimaan, mutta suoraan ei voi myöskään alkaa vaan mua siitä syyttämään kun on muidenkin kanssa sitä harrastanut.
Lähes joka kerta laukka nousi pukin kautta, tai sitten muuten vaan yritettiin saada ratsastaja maahan kesken tehtävän. Vasta monen yrityksen jälkeen saatii tehtyä hallittu nosto ilman ylimääräisiä hyppelyitä, ja jatkettua matkaa normaalisti laukaten. En tiedä mikä mun ratsastuksessa meni niin pahasti pieleen että Silveri noin käyttäytyi, mutta en kyllä saanut mitään apuja tai kommenttejakaan mitä olisin voinut tehdä toisin, joten näin tällä kertaa.

Mun tunti on niin harmittavan myöhään, että kuvat alkaa heilahtaa heti kun vähän hämärtyy..

Ilme kertoo taas fiilikset.. :D

Ravi oli tällä tunnilla selvästi meidän vahvuus, ja joskus haluaisin ehkä vielä satulan kanssa kokeilla mitä meidän menosta silloin tulisi. Jos tehtävä olisi ollut nytkin erilainen ja oltaisiin keskitytty enemmän ravin työstämiseen, lopputulos olisi voinut olla täysin eri. Nyt mulla jäi vaan tosi huono fiilis niin tunnista kuin ponistakin, ja hermot oli taas tuhannen riekaleina. Haluan kuitenkin antaa realistisen kuvan tunnin kulusta tänne, enkä ala mitään satuja sepittämään jos oikeasti tunti on mennyt huonosti. Toki aina joutuu vähän joitain asioita kaunistella, mutta kyllä se ruma totuuskin yleensä tulee esille, niinkuin nytkin nuo pukittelut näkyy myös koosteessa.

Eilen oli taas estetunnin vuoro, ja siitä yritän postata myös mahdollisimman pian! Jättäkäähän nytkin kommenttia, mutta pitäkää ne kuitenkin asiallisina. :)

Vihdoin esteitä

Yli kuukausi ehti vierähtää viime hyppykerrasta, tuntuupa pitkältä ajalta! Viimeisen vuoden kun olen pääsääntöisesti käynyt joka viikko estetunnilla, tuntuu ihan kuin olisin tän kuukauden aikana vaihtanut lajia takaisin kouluratsastukseen. Ja oikeastaan on ollut tosi kiva päästä nyt taas enemmän tuuppailemaan, koska pitkästä aikaa kouluilukin on tuntunut tosi hyvältä.

Pitkän odotuksen jälkeen pääsin viimein menemään tallin kirjavalla tammalla, Camilla. Se on muiden ratsastamana näyttänyt aina tosi kivalta hypätä, joten pitkästä aikaa taas toivoin sitä, ja tällä kertaa myös sain sen. Cami on tosi jäykkä ja sen laukka on vähän erikoinen, mutta esteitä se hyppää tosi hyvin. Ei se ihan liekeissä toki ollut kun mut ensimmäistä kertaa sinne selkään laitetaan säätämään, mutta onnistuttiin me kuitenkin pieniä pätkiä radasta menemään ihan ok!
Alkuverkoissa Cami oli vähän tahmea ja laukka ei oikeen pyörinyt, mutta verkkahypyt meni tosi hyvin. Itse radalla poni taas innostui hirveästi ja oli melko kiireinen, mutta tehtäväkin oli kyllä sellainen, että siinä sai mennä suht reippaasti että välit olivat sopivat. Tuollaiset omalla moottorilla toimivat hepat on kuitenkin juuri mun mieleen, joten sen puoleen tykkäsin kyllä Camista kun siinä oli sopivasti vauhtia.

Kuvat sekalaisesti c) Joanna, Ankku ja Venla & videot on Helenan ottamia. Kiitos kaikille kuvaajille!

Rataan kuului pieni pysty, innari, toinen pieni pysty ja sarja. Molemmat yksittäiset pystyt hypättiin ikään kuin voltin varrella (näätte paremmin koosteesta), ja niiden välissä tultiin innari. Oikeastaan kaikki muut esteet ylittyi ilman suurempia ongelmia hyvältä paikalta, paitsi radan ensimmäinen este. Jouduin tulemaan sen valehtelematta varmaan kymmenen kertaa putkeen, kun joka ikinen kerta Cami otti ylimääräisen askeleen ennen sitä tai meinasi kieltää, ja itse olin menossa esteestä yli jo yhtä laukkaa kauempaa. Tämän takia pääsin kerran ylittämään esteen kaulalla makoillen, ja kerran sain ponin niskasta kunnon iskun leukaan. Muut kerrat rämmittiin yli milloin mitenkin, ja lopulta saatiin vain pari onnistunutta hyppyä tähän. Kyllä vähän hävetti etten noin yksinkertaista asiaa onnistunut korjaamaan toisella tai edes kolmannella yrittämällä, vaan toistuvasti tein saman virheen...

Innari ja sarjaväli oli melko pitkiä, joten niille saatiin tulla sitten aika reippaasti, koska Camin laukka ei ole mitenkään erityisen iso. Muutaman kerran otin Camin ensimmäiselle esteelle liian pohjaan, mutta pääsääntöisesti tuli ihan hyviä hyppyjä. Itsestä vaan tuntui jotenkin tosi avuttomalta siellä selässä, johtunee ehkä tästä hyppytauosta tai sitten vaan uudesta ratsusta... Tunti itsessään meni kuitenkin ihan hyvin, mutta silti mulla jäi jotenkin hirveän huono maku suuhun. Voi että mä odotan sitä päivää kun voin hyvällä omatunnolla, käsisydämellä sanoa että tunnista jäi positiivinen fiilis ja että ratsastin hyvin omasta mielestäni! Sellaista tuntia tässä ollaankin jo odoteltu viimeiset kolme kuukautta..

Taas musta kans tuntuu että mun istunta on huonontunut tosi paljon viime aikoina. Myös ihan mun perus ratsastaminen esteillä on kyllä joskus näyttänyt paljon siistimmältäkin, koska nyt tuntuu että sähellän vaan kaikkea aivan turhaa tuolla selässä.. Toki sitä voi vähän laittaa nyt tän hyppytauon piikkiin, mutta huomasin mä kyllä jo kesällä että mun ratsastus on paljon epäsiistimpää esteillä kuin ennen. Onneksi taas huomenna pääsen tunnille tuuppailemaan, jospa tuo kouluratsastus alkaisi puolestaan nyt sujumaan!

Pahoittelen myös epäaktiivisuuttani täällä blogin puolella, en vaan kertakaikkiaan kerkeä tekemään postauksia useammin, tai sitten vaan motivaatio on hukassa. Tuntuu että jokainen postaus on ihan samanlainen nykyään, eikä kukaan nyt jaksa lukea miljoonatta samanlaista postausta. Olisi kiva kuulla teidän mielipiteitä asiaan, kenties parannuskeinoja tai postausideoita?

Heppojen paluu lomalta

Piti vissiin peilailla omaa pärstää kesken tunnin?

Mulla alkoi nyt lukion toinen vuosi, ja pikkuhiljaa pitäisi palata taas normaaliin arkirytmiin. Myös heppojen loma Oulunsalossa on loppunut, ja olen päässyt käymään jo kahdella koulutunnilla. En ole varma muistaako kukaan, mutta kesällä kerroin saaneeni viimein vakiopaikan tunnilta, jolla olin käynyt jo melkeen vuoden peruutuspaikalla. Perjantai-ilta menee siis jatkossakin aina talleillessa, ja se onkin hyvä aloitus viikonlopulle.

Viikko sitten perjantaina meillä oli koulu/puomitunti, ja eri opettaja kuin meillä yleensä on. Tehtävä oli tällä tunnilla ihan mukava, ja olin ainakin enemmän kuin tyytyväinen ratsuuni, menin nimittäin Paulalla. Tunnin jälkeen sainkin todeta, että Paula on kyllä noussut mun lemppari kouluhepaksi Gaspachon edelle. Ja siihen liittyen mulla onkin myös vähän ikäviä uutisia kerrottavana, nimittäin Gaspacho muutti viime perjantaina uuteen kotiin. Juuri ennen kuin saavuin tallille, traileri oli kuulemma lähtenyt pihasta, enkä ehtinyt edes hyvästellä tuota mulle tärkeäksi tullutta jättiläistä.

Onnea uuteen kotiin Gaspacho ♥

</3

Sitten takaisin Paulaan.. Se meni myös meitä edeltävällä tunnilla, joten minun mennessä selkään se oli jo valmiiksi hikinen ja tosi väsyneen oloinen. Parhaani mukaan yritin kuitenkin ratsastaa sitä hyväksi ja rennoksi, mutten kauheasti viitsinyt siltä mitään pyytää. Aijemman kokemuksen perusteella tiesin että Paula pystyy kyllä paljon parempaankin, muttei väsyneeltä hevoselta voi hirveästi alkaa vaatimaan.

Tunnilla mentiin vastalaukkoja ja puomitehtävää molemmissa päädyissä, sekä aluksi käynnissä ja ravissa joitain tehtäviä. Kovin tarkkaa en enää muista tunnin kulkua, mutta Paula oli ainakin tosi mukava ratsastaa väsymyksestä huolimatta. Lopussa työskenneltiin paljon laukassa, ja tultiin päätyjen puomeja niin ravissa kuin laukassakin. Itselle jäi oikein mukava fiilis tunnista pitkästä aikaa, vaikka vähän tuollaiseksi kipitykseksi tuo meidän meno jäi. Välillä voi kuitenkin antaa niin itselle kuin hevosellekin luvan mennä vähän rennommin, ei aina tarvitse ottaa niin tosissaan. Tärkeintä ainakin mulle oli nyt vaan pitää hauskaa ja nauttia ratsastunnista pitkän tauon jälkeen, ja yrittää antaa poninkin mennä vähän vapaammin päivän viimeisellä tunnilla.

Kaikista postauksen kuvista ja videoista jälleen iso kiitos Ankulle!

Vähän vaan hikinen poni..

Ihan vaan sen takia, että oon ollut tosi laiska blogin kanssa viimeiset viikot, kirjoitan näistä molemmista tunneista nyt samaan postaukseen. Motivaatio on taas aivan kadoksissa, ja koulun alettua oon ollut niin väsynyt, että mielummin oon nukkunut tai ollut jossain kavereiden kanssa, kuin istahtanut koneen ääreen. Mutta tosiaan, viime perjantaina menin Faidolla koulua, ja meillä oli taas sama opettaja kuin viimeksi. Tällä tunnilla tehtävänä oli väistöt ja avot, jotka ei todellakaan ole Faidon parasta osaamisaluetta. Heti alkutunnista tuli melko paljon erimielisyyksiä, kun tehtävä ei ollutkaan ponille niin helppo.

Aluksi käytiin kaikki askellajit läpi, ja Faido oli tosi jäykkä kuten yleensäkin. Se menee niin paljon lasten tunteja, että siinä on kyllä ihan työtä jos haluaa saada sen kulkemaan hyvin. Ärsyttävintähän tässä on se, että jos sen edellisellä viikolla saa ratsastettua hyväksi, seuraavalla viikolla on taas sama pitkä prosessi edessä kuin viime viikolla, kun se pääsee koko muun viikon kulkemaan aivan miten lystää. Faidohan kyllä osaa vaikka mitä, mutta se vaan yrittää aina päästä mahdollisimman helpolla, ja sittenkun siltä alkaa oikeasti pyytämään jotain, se alkaa helposti heittämään takapuolta. Tuollakin tunnilla muutamat pukkihypyt oli niin isoja, että meinasin päästä maistelemaan hiekkaakin.

Keskihalkaisijalla oli tarkoitus saada hevonen kulkemaan kolmella uralla, ja aina keskellä vaihtaa suuntaa mihin väistättää. Tämän jälkeen piti pelkästään asettaa molempiin suuntiin, ja lopuksi mennä vaan suoraan. Pitkillä sivuilla mentiin avoa, ja myöhemmin vastalaukkaa.
Lopuksi työskenneltiin laukassa molempiin suuntiin, ja minä jäin oikeastaan vaan pyörimään joko keski- tai pääty-ympyröille, jotta saisin Faidon viimein edes vähän taipumaan. Opettaja neuvoi ihan kunnolla irrottamaan sisäohjaa sivulle, ja pitämään niin pitkään sitä siellä että poninkin on pakko irrottaa kuolaimesta ja myödätä mulle. Aivan viimeisten pätkien aikana tuo alkoi toimia, ja lopuksi myös ravi oli jo vähän letkeämpää ja rennompaa, mutta muuten Faido jäi vielä aika jäykäksi. Fiilis oli myös vähän ärsyyntynyt ja turhautunut tunnin jälkeen, kun en saanut Faidoa ratsastettua niin hyväksi kuin olisin toivonut. Ihan potentiaalinen kouluponihan tuo kuitenkin on, jos sen vaan saa toimimaan. Eiköhän meidänkin meno ajan kanssa lähde paranemaan, jos nyt Faidon kanssa tulee useamminkin tuuppailtua.

Faidosta on nyt vaan tälläinen tosi lyhyt kooste kun enempää pätkiä ei ollut, mutta ehkä sekin on parempi kuin ei mitään? Jaksatteko te edelleen katsoa näitä koosteitakin, vai onko pelkät kuvat enemmän mieleen?

Tämän viikon perjantaina pääsenkin sitten pitkästä aikaa hyppäämään, tuntuu että siitäkin on jo ikuisuus kun oon viimeksi hypännyt! Myös Ianilla olisi tarkoitus mennä ratsastamaan tässä kouluviikon keskellä, eli noista mahdollisesti tulossa sitten seuraavaa postausta.
Tässä on nyt lähiaikoina tullut myös aika paljon takapakkia kaikkien hevosasioiden suhteen, mutta toivottavasti pian asiat selkeentyy ja motivaatio treenaamiseen ja oikeastaan ihan kaikkeen muuhunkin löytyisi taas. Oon kuitenkin tosi kiitollinen jokaisesta kommentista ja tsempistä mitä mulle tänne blogiin tulee, joten iso kiitos niistä teille!

Uuteen totuttelua

Melko hiljaista on valitettavasti ollut täällä blogin puolella, koska en päässyt melkeen kolmeen viikkoon kunnolla ratsastamaan ennen viime keskiviikkoa. Urakalla on tullut kuitenkin muuten talleiltua, Lotan ja kavereiden kanssa ollaan oltu paljon Roin luona ja siellä olen lähinnä toiminut kameramiehenä. Nyt Lotta ei tosin ole ollut kotona muutamaan päivään, joten olen päässyt itsekin Roin selkään ja hoitanut sen tässä neljänä päivänä putkeen, joista yksi sillä oli kokonaan vapaapäivä. Muutkin päivät ollaan siis vain kävelty lähinnä pellolla, koska Roi edelleen arkoo etusiaan kovalla alustalla. Tänään mulla on myös pitkästä aikaa Oulunsalossa tunti, tuntuu että siitäkin on jo ikuisuus kun viimeksi siellä ratsastin!

Mutta tosiaan, kuten viime postauksessa kerroin, Desvan lähdettyä uuteen kotiin jäin taas vaille vuokraponia. Jatan kanssa tuli kuitenkin heti puheeksi, että voisin tulla kokeilemaan hänen uutta poniaan Iania. Keskiviikkona suuntasinkin sitten suoraan Roin luota kamalassa kaatosateessa Jatalle, ja haettiin samantien Ian talliin. Tämän jälkeen suunnattiin sitten kentälle, ja sadekin vähän hellitti onneksi siinä vaiheessa. Jatta sanoikin että Ian voi aluksi olla tosi jäykkä, mitä se kyllä ensin olikin. Tuntui että se ei yhtään ymmärtänyt mitä siltä yritin pyytää, ja mutkitteli vaan sinne tänne niska jäykkänä.

Ympyröiden ja taivutteluiden avulla se alkoi viimein vähän vastaamaan mun apuihin, ja pikkuhiljaa myötäsi vähän niskastakin. Aluksi meno oli kyllä tosi kankeaa, mutta etenkin laukkojen jälkeen meno rupesi paranemaan. Enkä voi kyllä alun vaikeuksia laittaa pelkästään ponin piikkiin, sillä en kyllä itsekään osannut yhtään ratsastaa Iania. Se oli jotenkin tosi outo ja erilainen, puhumattakaan sen askelista jotka olivat mulle aivan mahdottomat istua.

Kuvista kiitos Jatalle!

Aluksi meno oli tosiaan tätä luokkaa..

Ian on myös vähän hankalan mallinen mulle, kun en kuitenkaan mikään ihan lyhyt enää ole. Vaikka ponilla on korkeutta melkeen 145 senttiä, näytän sen selässä tosi isolta sen siron rungon takia, ja ratsastaessakin se tuntui vähän pieneltä. Muutenkin se on vähän enemmän tollanen estehepan näköinen ja oloinen, joten sen kanssa tuuppailu ei ollut mulle ainakaan mitään ihan helppoa.
Tein koko tunnin ihan vaan perus juttuja, ja yritin löytää ponin kanssa yhteisen sävelen menoon. Ympyröiden, väistöjen ja takaosakäännösten avulla Ian alkoi pikkuhiljaa myötäämään mulle, ja rentoutui vähitellen kun oltiin tarpeeksi kauan totuteltu toisiimme. Harjotusravi tosin oli taas sitten asia erikseen, en osannut yhtään istua noin pompottavassa ja isossa ravissa, ja Iankin heti jännittyi eikä suostunut enää liikkumaan niin lennokkaasti. Suurimman osan ajasta jouduin sitten keventämään, ja siinä ponikin kyllä toimi hyvin.

Jatta oli jo ennen ratsastusta sanonut Ianin isosta ja vahvasta laukasta, joten se ei sitten ihan yllätyksenä tullut kun tein ensimmäisen laukannoston. Aluksi mua lähinnä vaan nauratti selässä sen erikoinen laukka, ja sitä sai tosissaan ensin pidätellä kun poni tuntui olevan niin kovasti menossa. Sopivan vauhdin löytyessä kuitenkin rakastuin aivan täysin tuohon laukkaan, ja sitä oli jotenkin tosi paljon helpompi ratsastaa mun mielestä kuin ravia. Välillä jäin turhankin paljon vaan fiilistelemään selkään ja unohdin ratsastaa, mutta välillä saatiin myös tosi kivoja pätkiä.
Loppuraveissa laukkojen jälkeen poni oli myös tosi hyvän tuntuinen, ja tyytyväisenä Ian ravasi hienoa raviaan vähän pidemmällä kaulalla. Voin siis sanoa että oli kyllä ihan onnistunut ratsastuskerta, vaikka aluksi olikin vähän hankalaa.

Kunnon irvistys molemmilla :D poni vissiin innoissaan kun sai vähän pidätellä alkuun..

käsi..?

Ensimmäinen kerta uuden ponin selässä on tietysti aina vähän outo ja koko tunti pelkkää totuttelua, joten ei mekään nyt heti mitään kovin upeita pätkiä väläytelty. Huomasin selvästi että itsekin ratsastin vähän varovasti, ja asioiden loppuunratsastus jäi vähän puolitiehen. Tuota ongelmaa parhaiten korjaisi tietysti valmentaja, jonka takia nykyään tykkäänkin enemmän ratsastaa valvovan silmän alla kuin itsenäisesti. Toki ajan kanssa meidän meno varmasti parantuisi muutenkin, kun opin paremmin ratsastamaan Iania ja totutaan toinen toisiimme. Mitään ei ole kuitenkaan vielä lyöty lukkoon, sovittiin että saan rauhassa päättää haluanko varsinaisesti alkaa Iania vuokraamaan, ja käyn nyt kokeilemassa sitä useamman kerran.

Seuraava postaus tulee toivon mukaan tämän päivän tunnista Oulunsalossa, mutta sen kirjoittaminen menee varmaan vasta ensi viikon puolelle. Tiistaina olen menossa myös kokeilemaan yhtä toista hevosta, joka ilmoituksen perusteella herätti mussa ainakin tosi suurta kiinnostusta. Siitäkin kerron varmasti myöhemmin lisää, mutta tällä hetkellä vuokrahepan etsintä on siis ihan hyvällä mallilla!

Kertokaahan mitä mieltä te ootte meidän menosta? :)