Yhdellä kädellä hyppyjä

Mainitsinkin jossain aijemmassa postauksessa päässeeni viimein kokeilemaan Faidoa viime viikolla, ja ihastuin tuohon poniin kyllä täysin. Ei se toki ollenkaan samalta tuntunut kuin Basse, mutta pitkästä aikaa mullakin oli ihan hyvä fiilis tunnin jälkeen. Eilen mulle oli taas laitettu tunnille Faido, ja meillä oli tavalliseen tapaan hyppyjä. Alkutunnista poni oli taas vähän laiskahko ja koko tunnin ehkä vähän pohkeen takana, mutta muuten ihan hyvän tuntuinen. Alkulaukkojen aikana opettaja käski solmia ohjat solmulle, ja tässä vaiheessa mua rupes vähän mietityttää, että mitähän tunnista oikeen tulee. Jatkettiin laukkaamista ja tultiin toisen pitkän sivun linjaa muutaman kerran, vielä ihan kahdella kädellä mutta ohjat jo solmulla. Saatiin mun mielestä ihan hyviä hyppyjä heti tuolle linjalle, mutta kehuvia kommentteja ei juuri herunut. Yritin korjata virheitä opettajan neuvojen mukaan, mutta tuntui että hypyistä tuli vaan huonompia. Tässä vaiheessa fiilis laski heti lähemmäs nollaa, mutta yritin tsempata ja saada fiilistä taas nousemaan.

Seuraavaksi alettiin tulla rataa, joka koostui toisella pitkällä sivulla olevista kolmesta esteestä, ja toisen sivun linjasta. Kaikkien kolmen esteen kohdalle tuli tehdä voltti, eli jokainen niistä tultiin kahdesti, ja sen jälkeen jatkettiin linjalle. Jotta tehtävään saatiin vähän lisää jännitystä, koko homma piti tulla yhdellä kädellä ohjista pitäen.

Kaikki kuvat ja videot c) Ankku

Ajattelin heti että meiltä tuo ei varmasti onnistu, mutta lähdin kuitenkin yrittämään. Ensimmäinen este taisi mennä vielä suhteellisen hyvin, mutta tämän jälkeen alkoi ongelmia ilmetä. Seuraavasta esteestä taidettiin vielä päästä yli muutaman mutkan kautta, mutta kolmannesta ei millään meinattu päästä yli voltilta tultaessa. Vaikka kuinka ulkojalalla yritin saada käännettyä Faidoa, se lähti aina aivan voltin lopussa puskemaan kohti maneesin seinää, ja molemmilla kierroksilla mentiin tuosta esteestä ensin ohi. Kun viimein este oli selätetty, piti vielä linjan molemmista esteistä päästä yli. Faidoa ei selvästikään voi jättää yksin hyppäämään, joten ilman kunnollista ohjausta oli tosi vaikea saada se vähän isommista esteistä yli. Räpiköiden ensimmäisellä kerralla niiden yli kuitenkin päästiin, mutta toisella kerralla otin sitten ohjat kunnolla käsiin, kun ensin oltiin menty kerran ohi.
Tähän mennessä pidettiin varmasti jo kärkipaikkaa kieltojen määrässä, ja eihän ne tietysti tähänkään loppuneet. Lopuksi tultiin pelkkää linjaa vielä muutaman kerran ihan kahdella kädellä, mutta Faido oli päässyt jo sen verran paljon pelleilemään tuolla tunnilla, että jatkoi sitä vielä lopputunninkin. Kerran meinasin jopa lentää suoraa päin seinää, koska Faido päätti tehdä äkkikäännöksen kesken tavallisen pääty-ympyrän. Omat voimat ja hermot oli kyllä taas niin koetuksella, että tuntui ettei jaksa enää edes yrittää. Kiellotkin jatkuivat edelleen, vaikka mulla oli ihan molemmat kädet ohjissa.

Sitten vähän laama-agilityä..

Tarkoituksella suojat eriparia, vaihdettiin kaverin kanssa että olisi vähän hauskemman näköiset :D

Jokatapauksessa tykkään hirveästi Faidon hyppytyylistä, vaikka se onkin vähän hassu, koska sillä on helppo myödätä ja mukautua hyppyyn. Esteen jälkeen en kuitenkaan aina päässyt tarpeeksi nopeasti takaisin pystyyn, mistä johtuikin lopun pari kieltoa, kun en ehtinyt kunnolla satulaan ennen seuraavaa estettä. Vaikka poni siis alkoikin vähän pelleilemään, en todellakaan syytä sitä mun mokista. Olin vaan lopuksi jo niin turhautunut ja väsynyt, etten jaksanut enää edes ratsastaa kunnolla. Lopulta saatiin kuitenkin onnistuneet hypyt molemmille linjan esteille, ja siihen oli hyvä päättää tunti.
Eipä ole kyllä pitkään aikaan ollut noin kamala fiilis tunnin jälkeen, mutta eihän se auta kuin jatkaa yrittämistä. Ja vaikka tunti menikin nyt ihan penkin alle, niin mua kyllä silti kiinnostaa jatkaa treenaamista Faidon kanssa. Siitä siis toivon mukaan kuulette jatkossakin, ja muitakin muutoksia heppakavereihin liittyen on luultavasti lähiaikoina tulossa!

Alkavalla viikolla en mene tällä kertaa mun omalle tunnille, mutta sen sijaan saattaa olla jotain muuta tiedossa. Ensi viikon jälkeen Oulunsalon hepat jää myös kahden viikon lomalle, joten niistä kuulette seuraavan kerran vasta elokuun puolella. Todennäköisesti pääsen tuona aikana kuitenkin heppailemaan muualla, kuten Roin kanssa mennään vielä varmaan ainakin pariin valmennukseen. Niistä kuitenkin lisää tulevissa postauksissa, moikka!

Kouluvalmennuksessa Roilla

Eilen pääsin pitkästä aikaa taas kunnolla ratsastamaan Roilla. Lotta itse ei voi tällä hetkellä ratsastaa murtuneen ranteensa vuoksi, joten sovittiin että minä voin käydä nyt ratsastamassa Roilla, mikäli tunti on ohjattu. Pyysin meidän opettajaa Oulunsalosta pitämään mulle tuntia, ja nyt tiistaille sain sen varattua. Olin heti tosi innoissani valmennuksesta, vaikka vähän pelottikin että osaanko enää ollenkaan edes ratsastaa Roilla.

Kenttä oli harmillisesti tosi märkä ja huono sateiden takia, mutta pystyi siinä kuitenkin ratsastamaan. Ravailin hetken ennen opettajan tuloa ja hetken sen jälkeenkin vielä itsenäisesti, kunnes alettiin mennä itse tehtävää. Aluksi mun piti ottaa vaan pysähdys aina tiettyyn kohtaan, ja pyrkiä pitämään samanlainen muoto koko pysähdyksen ajan. Ensin lähdin turhan paljon pidättämään pelkällä kädellä, ja tämän takia Roikin vänkäsi vähän apuja vastaan. Heti kun vaikutin poniin enemmän koko kropalla ja tiivistin vaan istuntaa, Roikin pysähtyi paremmin.
Tätä jatkettiin melko pitkään, kunnes saatiin tarpeeksi onnistuneita pysähdyksiä ja siitä liikkeelle lähtöjä. Jäin itse vähän turhan hitaaksi jalalla, mikä onkin ollut jo pidemmän aikaa mun yksi isoimmista ongelmista. Roi on kuitenkin sen verran herkkä että se toimii melko pienistäkin avuista, mutta tuolla tunnilla huomasin itsekin tosi selkeästi tuon mun oman hitauden.

Kaikki kuvat c) Lotta

Jalka..?

Pysähdysten jälkeen lähdettiin lyhentämään ravia, joka ei kyllä aluksi lähtenyt oikeen lyhenemään. Varsinkin toisessa päässä Roi lähti hirveästi vaan kiihyttelemään, ja mulla meni tosi nopeasti hermo jos Roi ei vastannut mun apuihin. Pikkuhiljaa ravi rupesi kuitenkin lyhentymään, tosin ensin vain lyhyissä pätkissä, mutta vähitellen pitemmissäkin. Tätä tehdessä poni otti selänkin kunnolla mukaan hommiin ja oli hetkittäin tosi hyvän tuntuinen. Kyllä siellä selässä saikin ihan tosissaan tehdä töitä että poni rupesi viimein toimimaan, mutta kyllä mulla on Roihin edelleen sellainen tietynlainen ote, kun takana on kuitenkin kahden ja puolen vuoden treenaaminen yhdessä, että ennemmin tai myöhemmin ne oikeat nappulat onneksi löytyy.

Itsellä jäi ihan hyvä fiilis tuosta valmennuksesta, vaikka välillä tuntuikin aivan surkealta ja hermot oli pettää moneen kertaan. Kuvia katsellessa myös huomasin että saisin kantaa mun käsiä vähän paremmin, ja joissain kuvissa ne saisi olla ihan pikkuisen edempänä. Oli kuitenkin ehkä ihan hyvä ettei tehty nyt mitään kovin vaikeaa tehtävää, eikä otettu edes laukkaa, vaan keskityttiin enemmän muhun ja mun asenteen parantamiseen. Opettaja ja Lottakin olivat molemmat tyytyväisiä meidän tuntiin, ja oli kai munkin lopulta sitten oltava. Onneksi oon nyt löytänyt sellaisen opettajan joka mua osaa opettaa, niin sekin motivoi heti enemmän menemään valmennuksiin ja ratsastamaan ohjatusti.

Mun pitää kyllä saaha tuo mun ryhti taas paremmaksi..

Oli kyllä tosi kiva päästä pitkästä aikaa ratsastamaan Roilla, ja olla tunnilla jollain muullakin kuin ratsastuskoulun hepalla. Tuli heti sellainen fiilis että haluaa päästä pian uudestaankin valmennukseen, kun nyt jäi vielä niin paljon parannettavaa. Tiedän kyllä itsekin olevani vähän turhan kriittinen, mutta nyt mulla on sentään taas motivaatiota treenata, ja Roikin oli tosi hienosti koko tunnin.

Blogin kommentit on alkanut tässä pikkuhiljaa vähenemään sen jälkeen kun Basse lähti kuvioista, joten olisi kiva tietää että onko täällä enää ketään joita mun heppailut kiinnostaa? Olen kyllä huomannut ettei itseänikään enää niin paljon tämä bloggaus jaksa innostaa kuin aijemmin, mutta voin yrittää ottaa itseäni niskasta kiinni ja olla taas aktiivisempi, mikäli jotkut tätä blogia vielä lukevat. Kiitos kuitenkin niille muutamalle jotka ovat jaksaneet aktiivisesti kommentoida lähes joka postaukseen!

Pitkästä aikaa jotain hyvää

Viime viikon viikonloppuna tuuppailtiin Desvan kanssa taas kentällä, ja alkuun se oli aika nihkeä ja jäykkä. Tein paljon temponmuutoksia ja erilaisia kiemuroita, jotta poni alkaisi paremmin vertyä. Alkukankeuden jälkeen Desva rupesi liikkumaan tosi kivasti, ja se oli oikeastaan varmaan parhaimman tuntuinen mitä se on tähän asti koskaan mun kanssa ollut. Edelleen sen kanssa saa tehdä kovasti töitä että se alkaa kunnolla rentoutumaan ja liikkumaan hyvin, etenkin oikea kierros on vielä tosi vaikea. Tosin nyt se liikkui siihenkin suuntaan yllättävän hyvin, vaikka sellainen tasaisuus menosta puuttuukin.

Laukan työstäminen on edelleen aika vaikeaa eikä varsinaisia laukkatehtäviä voi oikeen tehdä. Desvan kunto ei ole mitenkään erityisen hyvä, joten se alkoi puuskuttaa jo muutaman kierroksen jälkeen ja tuli tosi nopeasti hikeen. Laukassa yritin vain hakea siltä vähän rentoutta ja rauhallisuutta, ja kun poni hetken malttoi keskittyä ja laukata nätisti, kehuin ja annoin sen kävellä taas vapain ohjin. Lopuksi otin vielä parit laukanvaihdot, jotka yleensä tuli kyllä pienen pukkiloikan kautta, mutta laukat vaihtuivat kuitenkin. Ponikin oli jo varmasti aika väsynyt, joten en jäänyt niitä sen kummemmin hinkkaamaan. Laukasta ei ollut tällä kertaa ollenkaan kuvia, mutta lopussa on video josta löytyy klippejä tältäkin kerralta.

Kaikki kuvat ja videot c) Jatta (:

Näytän kaikissa kuvissa jotenkin tosi vihaiselta ja tympääntyneeltä, joten yrittäkää ignoorata mun ilmeet.. :D

Siihen, että Desva kulkisi oikeasti hyvin, selkä ylhäällä ja takajaloilla kunnolla mahan alle astuen, rentona ja hyvässä pyöreässä muodossa itseään kunnolla käyttäen, on vielä melko paljon matkaa... Sillä että minä käyn kerran viikossa sitä ratsastamassa, ei vielä ihmeitä saada aikaan. Sen liikkeestä huomaa edelleen takana olleen saikun, ja sitä saa ikään kuin olla koko ajan patistamassa eteenpäin jotta liike olisi sujuvaa. Välillä se taas juoksee kauheaa vauhtia, mutta liike ei tule ollenkaan selän läpi takaa eteen, vaan jää vähän sellaiseksi sipsutukseksi. Kuitenkin jos vertaa siihen mistä lähdettiin talvella liikkeelle, ja miten vaikeaa Desvalle oli pelkkä ravaaminen silloin, niin kyllä tämän hetkiseen tilanteeseen saa olla ihan tyytyväinen.

Mä oon tässä nyt noin neljä kuukautta ratsastanut Desvalla, ja on palkitsevaa huomata että kuitenkin jotain ollaan saatu aikaan. Desva on paljon iloisemman oloinen nykyään ja muutenkin yhteistyöhaluisempi, ja se selvästi yrittää parhaansa. Itse en tässä tilanteessa osaa sitä oikeen tuon paremmin ratsastaa, mutta ei tuo meidän meno onneksi kovin vakavaa ole. Tietysti aina parhaani mukaan yritän saada sen rentoutumaan, ja saada muutenkin menosta mukavaa niin minulle kuin hevosellekin. Videonkin tein meidän ensimmäisistä kuukausista, vaikka kovin monelta kerralta siinä ei olekaan klippejä. Sen pääsette katsomaan alempaa!

Samana päivänä kun ratsastin Desvan, pääsin myös käymään Fasu nimisen hepan kyydissä, joka asustaa samalla tallilla Jatan heppojen kanssa. Aluksi pyörittiin hetki kentällä, jonka jälkeen käytiin lyhyt lenkki maastossa Jatan ja Ronin kanssa. Alla vähän tärähtänyt kuva maastolenkiltä.

Perjantaina olin myös tavalliseen tapaan Oulunsalossa tunnilla, ja oon ollut siellä nyt muutenkin aika paljon. Pääsin viimein kokeilemaan Faido nimistä ponia, jonka selkään oon jo pitkään halunnut päästä. Sen kummemmin en tunnista kerro koska tältä kerralta ei ole kuvia, mutta tunti meni ihan kivasti ja hypyt onnistuivat, ja voi olla että tuosta ponista kuulette jatkossakin!

Faido lauantaina, jolloin olin myös tallilla vaikken itse ratsastanutkaan.

Alkuviikosta pääsen tunnille jollain ihan muulla kuin ratsastuskoulun hepalla, mutta siitä lisää myöhemmin.. ;) Kertokaa ihmeessä myös mitä tykkäsitte videosta, en taaskaan laittanut sitä julkiseksi, vaan sen näkee ainoastaan täältä. :)

"Mä lopetan ratsastuksen"

..kuvaa aika hyvin mun fiiliksiä tuon tunnin aikana.

Tiistaina pääsin taas koulutunnille Gaspacholla. Hevosia ei oltu jaettu vielä kun tultiin tallille, joten saatiin itse päättää kellä mennään. Osa hevosista oli jo varattu, mutta niistä jotka oli saatavilla päätin ottaa Gaspachon. Oon yrittänyt tässä sinnikkäästi jatkaa treenaamista sen kanssa ja saada yhteistyötä toimimaan, mutta lähes joka tunnin jälkeen on ollut yhtä huono fiilis.

Alkuverkkailtiin hevosia ensin molempiin suuntiin ravissa ja sitten laukassa. Kuten aijemminkin, Gaspacho oli taas vasemmassa ohjassa kiinni, mutta nyt sitä oli kuitenkin jo huomattavasti helpompi ratsastaa. Melkeen sanoisin, että vasen kierros oli loppujen lopuksi parempi kuin oikea. Opettajan ohjeiden mukaan yritin saada Gaspachon houkuteltua oikealle ohjalle löysäämällä vasenta niin, että sen on pakko itsekin löysätä siltä puolelta. Tuota ollaan tehty muillakin tunneilla Gaspachon kanssa, ja se on kyllä ollut toimiva tapa. Tunnin lopulla etupää oli jo selvästi kevyempi eikä vasen kierros ollut enää samanlaista tappelua, kuin se on usein aijemmin ollut.

Kiitos Sonjalle kuvaamisesta!

Hirveen pelottavat kärryt oli tallin pihassa..

Tunnin tehtävänä oli kolmikaarinen kiemuraura, jonka varrelle tuli tehdä kolme volttia. Tehtävä taisi olla tismalleen samanlainen kuin viime koulutunnillakin, jonka menin Gaspacholla. Silloin kukaan ei tosin ollut kuvaamassa ja mentiin maneesissa, mutta tehtävä oli jokatapauksessa tuttu. Voltit sijoittui kiemuran alkuun, keskivälille ja loppuun, kaksi niistä tehtiin vasemmalle ja yksi oikealle. Keskimmäinen voltti joka tehtiin oikeaan oli varmaankin meille kaikista haastavin, siinä tuli eniten tahtirikkoja ja askel lyheni entisestään.
Kuten kuvistakin varmasti näkee, ja niin kuin olen aijemminkin sanonut, Gaspacho tikittää tosi pientä askelta takasillaan, enkä millään saa sitä astumaan kunnolla mahan alle. Normaalisti hevosen saa viimeistään sillä venyttämään askelta, kun lisää vauhtia ja ravaa niin lujaa kuin hepasta lähtee, mutta edes sillä Gaspacho ei astu juurikaan pitempää askelta. Muuten meno tuntui hetkittäin jo oikeen kivalta, mutta nuo takaset raastoi ihan tosissaan mun hermoja.

Jostain syystä vaikka tunti menisikin ihan hyvin, mun fiilikset on aina koko tunnin jotain tuon otsikon tyylistä. En oo enää pitkään aikaan tuntenut sellaista onnistumisen iloa, tai että olisin johonkin suoritukseen tyytyväinen. Oikeastaan siitä asti kun Basse lähti, kaikki ilo tästä hommasta lähti mukana. Silti joka kerta yhtä innoissaan lähden tallille ja tunnille, mutta ratsastuksen aikana ei kyllä mun kasvoilla nähdä kertaakaan edes pientä hymyä. Nytkin opettaja kehui miten hyvin meillä meni, mutta sekään ei riittänyt mulle. Oon kuitenkin käynyt tallilla nyt muutenkin kun vaan ratsastamassa, ja selvästi tein oikean ratkaisun kun jatkoin Oulunsalossa käymistä Bassen lähtemisestä huolimatta, vaikka se välillä vaikeaa onkin.

Gaspacholla ei ollut nyt koulupenkkiä, joten ärsyttävästi tuo jalka liian edessä...

Ja vois kans opetella istumaan suorassa...

Kokosin taas lyhyen koosteen muutamasta tunnin klipistä, ja omaan silmään videolla tuo meno ei onneksi näytä ehkä aivan niin pahalta kuin kuvista. Usein huomaan vasta tunnin jälkeen kuvia ja videoita katsellessa, että ei se tunti nyt niin huonosti mennytkään, vaikka itse ratsastuksen aikana mieleen ei tule ainuttakaan positiivista ajatusta. Gaspacho on kuitenkin tosi kiva heppa ja sen kanssa olisi varmasti kiva jatkaa hommia, jos oman asenteen vaan sais kohdalleen.




Tein tässä myös yks päivä pitkästä aikaa kunnon videota, mutta en ollut lopputulokseen oikeen tyytyväinen. Laitoin sen aluksi julkiseksi, mutta lopulta päätin piilottaa sen ja julkaista vaan täällä blogin puolella. Löysin kivan biisin ja sain hyvän idean videolle, mutta toteutus jäi aika kooste tasolle. Tuossapa se nyt kuitenkin, niin kaikki halukkaat saavat sen täältä katsoa. :)

Mukavaa juhannusta vielä kaikille!

Kahden päivän estetunnit

Perjantain tunnille sain Cayennen, jolla olen kerran aijemmin mennyt vuosi sitten, kun olin käymässä Oulunsalossa ensimmäistä kertaa. Hypättiin taas tavalliseen tapaan, ja jouduttiin menemään maneesissa koska kenttä oli niin huono edellispäivien sateiden vuoksi. Tehtävän näätte paremmin videolta, mutta lopulliseen rataan kuului siis pysty, kaksi ristikkoa kolmikaarisen kiemurauran mallisesti, okseri, kaareva linja ja okseri uudestaan.
Muutaman verkkahypyn jälkeen alettiin tulla kentän keskellä olevia ristikoita. Cayenne oli alusta asti tosi laiska ja pitkä, vaikka tällä tehtävällä olisi juuri tarvittu lyhyttä mutta aktiivista laukkaa. En saanut sitä ollenkaan hereille ja tultiin esteille tosi laiskasti, oikeastaan ihan koko tunti. Tämän takia saatettiin tulla välillä aika pohjaan ja pienemmille esteille varsinkin tuli huonoja hyppyjä.

Olin taas aika pettynyt tuntiin, ja ehkä eniten jäi ärsyttämään se, etten saanut Cayennea kunnolla liikkumaan ja se jäi vähän pohkeen taakse, niin jouduin koko ajan olla patistamassa sitä eteenpäin. Viime kerralla silloin vuosi sitten kuitenkin onnistuin tippumaankin ja lentelin ihan miten sattuu joka hypyn päällä, joten pientä parannusta siitä kuitenkin.

Kuvista kiitos Joannalle, ja videoista Ankulle!

Edellisellä kerralla vuosi sitten pääsin tosiaan maistelemaan hiekkaakin..

Lopussa okseri nostettiin johonkin reiluun metriin, ja ihme että pystyin tulemaan sen tuosta vaan. Noin isolla hevosella se ei tuntunut oikeastaan edes isolta, ja Cayennen kanssa olisi oikeasti hauska hypätä joskus vielä isompaa, koska reilu metrin estekään ei näyttänyt tuntuvan sillä missään.
Saatiin hyvät hypyt molemmilla kerroilla tuolle isoimmalle esteelle, ja kaikki sai lopuksi tulla vielä kerran yksittäisenä okserin vähän pienempänä, johon tuli myös hyvä hyppy. Loppua kohti meno selvästi parani, mutta silti tunnista jäi vähän ärsyttävä fiilis.

Edellisellä viikolla en ollut tunnilla ollenkaan, joten menin myös lauantai-aamuna tunnille. Siihen sain Paulan, ja tunti kesti yksi ja puoli tuntia. Verkkailtiin aluksi pitkään, ja itse hyppyaikaa jäi suunnilleen tunti. Tehtävä oli täysin sama kuin perjantaina, paitsi lopussa siihen lisättiin vielä pari estettä.
Myös Paula oli aluksi melko laiskan tuntuinen, ja tultiin tosi monesti esteille liian pohjaan. Muutama kerta ei olisi haitannut, mutta kun saman virheen toisti monta kertaa, alkoi jo ihan tosissaan ärsyttämään. Paulahan ei nyt varsinaisesti ole mikään siro esteheppa, joten sen oli selvästi aika vaikea lähteä venyttämään hyppyä ja tuli juuri mielummin pohjaan.
Rata oli siis täysin samanlainen kuin perjantaina, mutta loppuun lisättiin vielä keskihalkaisijalla olevat esteet uudestaan, jotka tultiin ympyrän muotoisesti. Sain tulla lopuksi radan taas korkeampana, pari estettä oli ehkä noin 80cm, ristikot nousi pieniksi pystyiksi ja okseri oli 95cm. Se oli jo selvästi Paulalle aika korkea, joten oon ihan ylpeä ponista kun se hyppäs sen kuitenkin heti. Huonoja hyppyjä tuli taas aivan turhan monta, mutta onneksi niitä onnistuneitakin pätkiä saatiin. Jotenkin tuo Paulan ponimaisuus saa mut tykkäämään siitä, vaikka se onkin vähän enemmän tollanen pienten lasten poni.

Oli tosi kiva päästä kokeilemaan Paulaa esteilläkin, mutta silti ehkä tykkäsin siitä enemmän koulutunnilla. Varmasti sillä olisi välillä hauska mennä, mutta sen kanssa en varmaankaan pääsisi kauheasti estepuolella kehittymään.
Taas muistutan myös siitä, ettei tarvitse tulla kertomaan miten rumasti ratsastan molemmilla hepoilla tai muutakaan vastaavaa. Tiedän itsekin ettei ratsastukseni ole parhaimmillaan, koska kummatkin postauksen hepat on mulle vielä tosi outoja. Mun istunnassa on nyt taas hirveästi korjattavaa kun en ole tottunut vielä muilla kuin Bassella hyppäämään. Myös pukit Paula-koosteessa johtui ihan vaan ponin pelleilystä, jota se teki myös edellisenä päivänä, ja välillä se myös hermostui jos pyysin sitä kunnolla eteen.

Tunnilta oli tällä kertaa vaan videoita, ja ne oli kaikki viimeiseltä puolelta tunnilta. Kiitos Tiitulle kuvaamisesta!

Tiistaina oon menossa pitkästä aikaa koulutunnille, koska perjantaina ei ole tunteja juhannuksen takia. Katsotaan jos saisin tiistain tunnista tehtyä seuraavaa postausta, moikka!