Hyvin menneet hypyt

Edellistunnin synkistä fiiliksistä nyt taas iloisempiin tunnelmiin. Pääsin nimittäin taas hyppäämään Bassen kanssa perjantain tunnilla, ja meillä meni tosi hyvin. Tällä kertaa tehtävä oli aika simppeli, mutta samalla myös oikein kiva. Toisella pitkällä sivulla oli kolmen esteen sarja, toisella kahden esteen ja lävistäjällä pysty. Hypyt lähti suurimmaksi osaksi hyvistä paikoista ja oli muutenkin onnistuneita, ainoastaan toisen sarjan sinivalkoinen okseri tuotti vähän ongelmia. Kerran otettiin puomi alas, ja laukka vaihtui joka kerta vääräksi vasemmassa kierroksessa juuri tällä okserilla. Oikeaan kierrokseen tuli sitten parempia hyppyjä. Basse oli koko tunnin hyvin kuuliainen ja muutenkin mukava ratsastaa, vaikka vauhtia riittikin. Sain hyvin korjattua viime kerran virheitä ja tunnista jäi tosi hyvä fiilis. Oon kyllä tyytyväinen sekä poniin että itseeni.

Suurkiitokset taas kuvaajille, tämä ja viimeinen kuva + videot on Ankun ottamia, lopuista kiitos Joannalle!
Ja heh, tainnut olla hauskaa mulla.. :D

Aluksi esteet oli tosi matalia, ja tultiin rata pari kertaa ristikoina. Tämän jälkeen tultiin sama rata taas pari kertaa ja esteet oli ehkä noin 60-70cm. Ensimmäisellä kerralla näillä korkeuksilla rata meni vähän pipariksi, päästin Bassen liian pitkäksi ja pari hyppyä lähti huonosti. Toisella kerralla meni jo paljon paremmin.

En ollut ennen hypännyt Bassella tuollaista kolmen esteen sarjaa, ja se jännitti mua jostain syystä heti. Pelot osoittautuivat kuitenkin turhiksi, ja päästiin joka kerta kaikki esteet puhtaasti läpi. Lopussa opettaja nosti viimeisen okserin metriin, ja voitte vaan kuvitella mun kauhistuneen ilmeen siinä vaiheessa. Oon yhdellä tunnilla aijemminkin jo hypännyt Bassen kanssa saman korkuisen esteen, mutta tuollaisen sarjan viimeisenä esteenä, ja vielä okserina se tuntui hirveän pelottavalta. En oikeastaan edes tiedä mikä mua pelottaa, koska Basse on tosi taitava ja varma hyppääjä, ja oon jo monta kertaa mennyt sillä ihan korkeitakin ratoja. Jostain syystä oon kuitenkin aina tosi hermostunut ja jännittynyt radalla, vaikka se ei musta näykkään varsinaisesti epävarmuutena tai ns. alisuoriutumisena. Nytkin ylitettiin viimeinen okseri ongelmitta, vaikka kunnolla varmistelinkin että mennään siitä yli. Basse sai isot taputukset ja tallissa vielä linimentit jalkoihin. On se kyllä niin hieno!

Oon jo pitkään tehnyt vahingossa tota että jännitän / nostan mun olkapäitä hypyn aikana, jännä että nyt ainoastaan tällä esteellä tein sitä. :D

Tykkiponi ♥

Jättäkäähän kommenttia!