Vaikeuksia ja valitusta

Vasta nyt sain aikaiseksi kirjoittaa viime viikon perjantain tunnista, jolloin olin ensimmäistä kertaa tallilla Bassen lähdön jälkeen. Tunnille mulle oli jaettu Alastra, jolla olen muutamia kertoja mennyt ennenkin. Tämä oli kuitenkin vasta toinen kerta kun hyppään sillä, ja ensimmäisestäkin kerrasta on melkein vuosi. Lähdin tunnille silti ihan hyvillä mielin, koska Alastra on yleensä ollut tosi mukava kun oon sillä mennyt, ja ensimmäisellä hyppy-kerralla muistan tykänneeni siitä.

Alkuverkkojen jälkeen tultiin pientä pystyä muutaman kerran, jonka jälkeen alettiin tavalliseen tapaan tulla rataa. Siihen kuului kaksi yksittäistä pystyä, sarja ja eräänlainen jumppis. Heti ensimmäisten esteitten aikana ilmeni sata ja yksi ongelmaa, ja mulla meni heti fiilis koko hommaan. Ensinnäkin mun ohjat oli taas liian pitkät, en saanut katsottua paikkoja esteille, puskin laukkaa liikaa omalla kropalla, ja mun jalat heitti hypyssä liian taakse ja mun istunta oli muutenkin aivan kamala. Olin tietysti tottunut Bassen isoihin hyppyihin, joten Alastran matalat ja pitkät hypyt tuntui tosi vaikeilta. En saanut sitä tarpeeksi aktiiviseksi ja teräväksi, joten poni ei vaivautunut juurikaan jalkojaan edes nostamaan esteillä. Koko tunnin olin vaan tosi ärsyyntynyt ja syytin heppaa siitä ettei mikään onnistunut, vaikka ihan oli mun omasta asenteesta kiinni.

Kylläpä näytän tosissani yrittävän... Tää kuvaa aika hyvin tuon tunnin kulkua.

Ärsyttää, kun nyt mulle jäi vaan hirveen huono kuva Alastrasta, vaikka melko varmasti mulla ois ollu ihan yhtä huono fiilis kenen tahansa selässä. Bassen lähteminen otti vaan oikeesti niin koville, että pelkkä tallilla oleminen pahensi mun oloa. Murjotin ja valitin koko tunnin, eikä siksi ratsastamisestakaan tullut yhtään mitään. Tämän viikon päätin sitten pitää taukoa tunneista, ja ensi viikolla yritän uudestaan vähän paremmalla asenteella.
En ollut oikeen mihinkään pätkään tyytyväinen, vaikka tuskin jokainen hyppy täysin pieleen oikeasti meni. Mua vaan ärsytti koko tunnin niin paljon, kun kaikki tuntui niin vaikeelta ja erilaiselta, enkä saanut Alastraan oikeen minkäänlaista tuntumaa. Nyt pitäis yrittää vaan skarpata, ja sitten vaikka opetella ratsastamaan monilla eri hepoilla, jos sitä tiettyä treenikaveria ei tunnu heti löytyvän.

Tämä ja pari seuraavaa kuvaa on viime kesän tunnilta, kun menin Alastralla ekaa kertaa.

Muutama videopätkä oli taas tunnilta, ja näistä toivottavasti hahmotatte myös tuota rataa paremmin. Esteet pysyi koko tunnin aivan matalina, joten sekin ehkä vaikutti siihen ettei tunti mennyt aivan toivotulla tavalla, kun tuollaiset pikkuesteet on ollut mulle aina vähän vaikeita. En oikeen tiedä mitä odotan seuraavalta tunnilta, mutta tästä on ainakin suunta vain ylöspäin. Kuvista ja videoista kiitos taas Ankulle!

Kiitos kaikesta Basse

16.6.2015 - 18.5.2016 ♥

Sanat ei riitä kuvaamaan sitä miltä musta tuntuu, eikä tän postauksen kirjoittamisestakaan tule oikeen mitään. Niin monta hevosta on tullu mun elämään ja myöhemmin lähtenyt, mutta koskaan aijemmin kenenkään menettäminen ei oo tuntunut näin pahalta. Siitä hetkestä asti kun näin Bassen myynti-ilmotuksen, jouduin joka päivä pelkäämään että se lähtee. Onneksi sain ajoissa tiedon sen lähtemisestä, ja sain hyvästellä sen rauhassa, oikeastaan kahdestikin.

Viimeisen kerran sain kiivetä sen selkään päivää ennen sen lähtöä, eikä Basse oo varmaan koskaan tuntunut yhtä hyvältä kuin silloin. Ne harvat kerrat kun oon mennyt sillä koulua, on yleensä olleet aika tuskaisia ja vaikeita. Tuolloin Basse oli kuitenkin heti tosi kevyt ja rento edestä, ja vaikka tunnin edetessä alkoi mennä vähän huonommin, en antanut sen pilata viimeistä muistoa ponin kanssa. Nyt voin hyvillä mielin muistella onnistunutta alkutuntia, ja sitä kun viimeisen kerran sanoin ponille heipat. Oli niin vaikeeta päästää irti ja kävellä pois, tietäen että seuraavana päivänä se on poissa.

Tästä me lähdettiin vuosi sitten liikkeelle..

Vuosi sitten Basse oli vielä tosi epävarma, mutkitteli esteiden välissä, ei osannut katsoa paikkaa mistä hypätä eikä mielellään nostanut toista laukkaa, ja meni aivan liian lujaa. Kuitenkin Basse oli hyväkäytöksinen. Se oli utelias ja iloinen, ja odotti mua joka kerta korvat hörössä karsinassa. Aloin ratsastamaan sillä säännöllisesti joka viikko.

Jossain vaiheessa se joutui saikulle, ja tämän jälkeen myös mun molemmat kädet murtui. Pienen tauon jälkeen jatkettiin taas treenaamista, ja hypättiin myös meidän este-ennätys sekä ratana että yksittäisenä. Basse meni eteenpäin tosi nopeasti, ja näytti heti että siitä on vaikka mihin estepuolella. Ja vaikka treenattiin vaan kerran viikossa, alettiin kehittyä ratsukkona ja opin oikeasti ratsastamaan sitä. Basse vei myös mua hirveesti eteenpäin, ja sen avulla uskalsin tehdä vaikka mitä, mihin en uskonut musta edes olevan.
Ajan myötä Bassesta tuli kärttyinen, se alkoi purra ja potkia karsinassa. En edes muista mistä lähtien aloin hoitaa sitä vain pesarilla, kun tuntuu että se kuului jo pitkään rutiiniin. Kuitenkin ratsastuspuolella alkoi sujua tosi hyvin lopputalvesta, ja pian tieto Bassen myynnistä tulikin julki. Joka kerta sen jälkeen mun oli pakko päästä menemään Bassella, en uskaltanut toivoa ketään muuta.

Ratsastuskoululla käymisessä on aina tämä huono puoli, että juuri se poni johon olet rakastunut, voidaankin viedä sulta pois milloin vaan. Bassehan ei ollut mikään tavallinen ratsastuskouluponi muutenkaan, se ei soveltunut monien eri ihmisten käyttöön, ja se oli niin kapasiteetikas. Varmaan juuri siksi siihen ihastuinkin, kun siinä oli niin paljon haastetta. Ja vaikka se onkin nyt poissa, saan olla enemmän kun kiitollinen siitä, että sain edes vuoden treenata niin hienon ponin kanssa. Me tehtiin yhdessä hyvää työtä, ja mäkin opin ihan hirveästi tän vuoden aikana. Basse kuitenkin ansaitsee hyvän kodin ja oman ihmisen, jonka toivon sen myös löytävän.

Voi mennä pitkään, että löydän taas saman ilon ja motivaation treenaamiseen kuin Bassen kanssa. Se oli niin omalaatuinen ja erilainen kuin kukaan muu, että toista samanlaista ei varmasti enää tule vastaan. Tuntu vaan niin hirveeltä mennä seuraavan kerran Bassen lähdön jälkeen tallille, kun sen karsinassa seisoikin joku muu. Sinä päivänä mulla ei ollut yhtään motivaatiota treenata, eikä tunnilla oleminen tuntunut oikeen miltään. Nyt pitäis vaan sinnikkäästi jatkaa, ja ehkä joku heppa vielä joskus kolahtaa muhun.

Koskaan ei voi tietää onko aikaa paljon vai vähän.

Yht'äkkiä huomaa, se päättyikin tähän.
Muistot kauniit voimaa antaa,
surun raskaan hiljaa kantaa.

On paikkasi tyhjä ja korvaamaton,

ja kaipuu suuri ja sanaton.
Kyyneleet eivät tuo sinua takaisin,
vaikka kovasti sitä toivonkin.

En vielä ois tahtonut luopua susta,

jäi ääretön ikävä ja suru musta.

Kiitos kaikesta Basse, maailman hienoin poni ♥

Vastaukset kysymyksiin

Kiitos paljon kaikille kysymyksiä laittaneille, niitä tulikin aika reilusti! Osa oli aika samanlaisia, joten jätin muutaman pois ettei tästä tulisi ihan kamalan pitkää. Toivottavasti kuitenkin saatte vastauksen suunnilleen kaikkeen, mitä halusitte tietää. :)

Unelmien hevosesi?
Lyhyesti sanottuna varmaankin Basse 15cm korkeampana.

Haluaisitko omaa hevosta enää?
Tällä hetkellä en koska se ei olisi mahdollista, mutta ehkä vielä joskus tulevaisuudessa.

Este-ennätyksesi?
110cm

Bassen ja sinun tärkein muisto?
Tätä en kyllä osaa sanoa, koska Basse oli vaan ratsastuskoulun poni ja menin sillä lähinnä tavallisia tunteja. Päälimmäisenä mieleen on ehkä kuitenkin jäänyt ensimmäinen ratsastus sillä, kun olin kahden päivän estekurssilla sen kanssa, ja toinen tuo viime viikon yksityistunti kun hypättiin meidän isoin yhteinen este. Tärkeänä muistona pidän myös sitä, kun hyvästelin Bassen.

Minkä korkuinen Paula on?
n. 155cm

Millainen tulevaisuus on sinun ja Paulan osalta?
Sanoin aijemmin, että Paulan kanssa olisi ehkä kiva alkaa treenaamaan, mutta valitettavasti näyttää siltä, että siitä on jo tullut yhden meidän tuntilaisen vakkaripolle. Näin ollen mun pitää jatkaa seuraavan vakkarihepan etsimistä itselleni. Varmasti joskus saan Paulallakin mennä, mutta sen enempää en osaa vielä sanoa mitä tulevaisuudessa tapahtuu.

Minkälainen Gaspacho on?
Gaspacho on tosi seurallinen ja kiltti ihmisiä kohtaan. Se on tosi osaava koulupuolella, ja ilmeisesti esteilläkin ihan tykki, itse olen päässyt vasta tuuppailemaan sen kanssa. Mukavat askeleet istua niinkin isoksi hevoseksi, yritteliäs ja osaa opettaa ratsastajaa. Omien kokemuksien perusteella se kuitenkin myös puree helposti toiseen ohjaan kiinni ja on muutenkin vähän painava edestä. Muuten oikein mukava tapaus, ja meno varmasti vielä parantuisi kunhan itse oppisin sillä vielä oikeasti ratsastamaan!

Minkälainen Basse on ratsastaa?
Basse on herkkä ja energinen, mutta välillä vähän kuuro etenkin pidättäville avuille. Pitkään se oli aina tosi jännittynyt eikä siksi ollut mun ihan lemppari kouluratsu, mutta tän kevään puolella se rupes toimimaan paremmin sileälläkin. Lihakset sillä ei kuitenkaan riitä kantamaan itseään kauhean korkeassa muodossa, ja jos sitä lähtee esimerkiksi laukassa kokoamaan liikaa, se tosi helposti laskee raville.
Esteillä poni pääsee vasta näyttämään oikeat taitonsa, niinkuin varmasti jokainen teistäkin on huomannut. Vaikka Basse onkin tosi taitava hyppääjä, se tarvitsee silti määrätietoisen kuskin eikä sitä voi jättää yksin hyppäämään. Kokeneella ratsastajalla loistaa varmasti niin koulussa kuin esteilläkin. Kaikin puolin paras ♥

Saatko hoitaa Bassea ja Paulaa ilmaiseksi?
Kaikkia ratsastuskoulun heppoja saa tietysti hoitaa ilmaiseksi, ja ennen tuntia ne yleensä pitääkin aina itse hoitaa ja varustaa. Ratsastus tietenkin sitten maksaa kaikille kävijöille saman verran.

Kuka on kaikkien aikojen suosikkiponisi?
Tosi vaikea sanoa vain yhtä, joten sanon nyt Nessi, Prillan, Roi tai Basse.

Ostaisitko Bassen jos siihen olisi mahdollisuus?
Jos olisi aikaa ja rahaa, niin ostaisin.

Pahin tippumisesi / tapaturma hevosten kanssa?
Joskus olen ehkä tippunut pahemmassakin tilanteessa tai hurjemman näköisesti, mutta pahimmat seuraukset oli viime alkutalven tippumisella, kun mun solisluu ja peukku jouduttiin molemmat leikkaamaan. Elli siis kielsi esteelle ja minä jatkoin matkaa maahan asti, ja sen verran pahasti iskeydyin jäiselle maalle, että oikean käden peukalon luusta irtosi palanen, ja vasemman käden solisluu meni useasta kohtaa poikki. Nyt mulla on siis vähän lisää metallia mun sisällä, eikä kummankaan liikelaajuudet ole täysin ennallaan.

Kuka oli ensimmäinen suosikkisi?
Varmaankin Koppi, Aku tai Bella, jotka asuivat kaikki Ponipihalla jossa aloitin ratsastuksen.

Milloin aloitit ratsastuksen ja miksi?
Kesällä 2007. En kovin tarkkaan muista, miten alunperin alettiin etsimään hyvää tallia missä voisi alkaa käymään, mutta kai heti pienestä asti mua on kiinnostanut hepat.

Mikä on ollut vaikein hevonen jolla olet ratsastanut?
Pienempänä tosi monet hevoset tuntui hirveän vaikeilta, mutta se tais johtua ihan vaan siitä, että itse ei ollut vielä niin taitava. Nyt vähän kokeneempana voisin ehkä vastata tähän että Roi.

Kuinka usein ratsastat Roilla?
Tosi harvoin, nyt vuoden sisään oon tainnut käydä sen selässä ehkä viisi tai kuusi kertaa.

Kuinka usein käyt ratsastamassa Desvalla?
Kerran viikossa oon yrittänyt käydä, mutta välillä ollut itsellä kiireitä etten ole päässyt, ja aluksi pohjien ja muiden tälläisten syiden takia tuli pitempää taukoa.

Kuinka usein käyt ratsastamassa kaikenkaikkiaan?
Yleensä kahdesti viikossa. Joskus kolmesti, joskus ehkä vain kerran.

Paras talli jolla olet käynyt?
Varmaankin tämä missä nyt käyn, eli Oulunsalon ratsastuskoulu.

Lempi opettajasi Oulunsalosta?
Niko, muiden tunneilla en enää juurikaan käy.

Ketä Ousan hevosta haluaisit kokeilla, jolla et ole vielä mennyt?
Ainakin tallin uutta ponia Aapoa, sitten myös Faidoa ja Camia.

Kuka on paras ystäväsi?
En määrittele ketään yhtä mun parhaaksi kaveriksi, kaikki on yhtä hyviä. :)

Kuinka pitkä olet?
163cm

Paras muisto hevosten kanssa?
Tässä yhdeksän vuoden aikana niitä on tullut niin paljon, että tosi vaikea sanoa yhtä! Varmaan ainakin kaikki uittoreissut, maastorallittelut ja leirit!

Oletko koskaan vikeltänyt?
Kerran tai kahdesti Ahon tallin leirillä.

Kuinka monesti olet käynyt Äimärautiolla tunnilla, entä kisoissa?
En muista että olisin ollut koskaan siellä ohjatulla tunnilla, mutta itsenäisillä ja uittotunneilla olen ollut aika useasti. Kisoissa olen siellä ollut kahdesti Epolla.

Oletko koskaan miettinyt lopettavasi ratsastusta?
Taisin mä joskus silloin sitä miettiä kun Roilla ratsastin, ja joskus jos on ollut tosi huonoja kausia kun mikään ei onnistu.

Miltä elämä tuntuisi ilman hevosia, pystyisitkö siihen?
Vaikka tosiaan olenkin harkinnut lopettamista, en usko että silti pystyisin koskaan oikeasti lopettamaan. Hevoset ja ratsastus tuo tosi paljon iloa mun elämään, ja tallilla on vaan niin ihanaa viettää aikaa kavereiden ja heppojen kanssa. Ilman tätä harrastusta mun elämässä ei olis varmaan hirveästi sisältöä.

Harrastatko, tai haluaisitko harrastaa muuta liikuntaa ratsastuksen lisäksi?
Lenkkeilen noin neljästä kuuteen kertaan viikossa, ja teen omatoimista lihaskuntoa. Aijemmin kävin myös välillä salilla, mutta nykyään treenaan mielummin kotona. Joku vakituinen liikuntaharrastus olisi taas ihan kiva, mutta kaikki aijemmat on nyt jo jäänyt pois.

Kysykäähän vielä kommenteissa, jos oli joku sellainen kysymys mihin en muistanut vastata, ja mihin haluaisit vielä saada vastauksen! Kertokaa myös ihmeessä mitä tykkäsitte tälläisestä postauksesta, musta oli ainakin kiva vastata teidän kysymyksiin. :)

Perjantai 13.

Tuona perjantaina valmistauduin siihen, että näen Bassen viimeistä kertaa. Kiipeän sen kapeaan selkään enää tämän yhden ainoan kerran, enkä sen jälkeen enää koskaa saisi istua sen selässä. Pelkkä ajatus oli jo mulle liikaa, eikä ilman kyyneleitä selvitty edes ajomatkaa tallille. Sinne päästyä yritin kuitenkin taas hymyillä, ja pitää hauskaa vielä yhden tunnin ajan. Olin jo päättänyt että viimeisen tunnin menen ponilla ilman satulaa, ja koska meillä oli esteitä, niin sitten oli hypättävä satulatta.

Saatiin itse päättä mitä esteitä tehdään, ja meidän tuntiporukka päätti sitten rakentaa kaikenlaisia erikoisesteitä ja muuta pelottavaa. Arvasin että mulla voi tulla vähän vaikeuksia pysyä selässä, mutta pitihän siitä viimeisestä tunnista ottaa kaikki ilo irti. Alkutunti lähtikin sitten sujumaan ihan mallikkaasti, lukuun ottamatta ponin pientä testailua onko ratsastaja hereillä. Hypyt kuitenkin menivät ihan hyvin, vaikka ei erityisen siistin näköisiä olleetkaan. Bassenkin myöhemmät pelleilyt johtui täysin mun omista mokista, joita poni sitten vaan käytti hyväksi.

Kiitos taas kuvaajille, Ankulle ja Joannalle!

Taas nuo kädet sylissä...

Aluksi tultiin muutaman kerran toisella pitkällä sivulla olevaa linjaa, jonka jälkimmäinen este oli taas okseri vesimatolla. Tällä kertaa Basse ei jäänyt ollenkaan kyttäämään sitä, vaan meni ensimmäisellä yrityksellä yli. Tämän jälkeen tultiin toisen pitkän sivun trippeliä ja lävistäjällä olevaa sarjaa, ja lopuksi rataa.
Sarjaväli oli aika pitkä, joten siihen sai tulla ihan reippaasti että pääsi sen yhdellä laukalla. Ensin Basse kielsi ensimmäiselle esteelle, ja seuraavalla yrityksellä toiselle, jonka seurauksena löysin itseni maasta. Kolmannella yrityksellä päästiin viimein yli. Tietystikään yksi tippuminen ei riittänyt mulle tuona epäonnen päivänä, eli tulin alas vielä toisenkin kerran, samalla esteellä vieläpä. Se taisi olla viimeisen radan aikana, kun tulin tosi huonosti sarjan ensimmäiselle esteelle. Näki heti ettei poni ole menossa yli seuraavasta, mutta luiskahdin kuitenkin alas. Pamahdin aika ikävästi päin tolppaa, ja lonkassa onkin edelleen nyrkin kokoinen mustelma.
Muuten rata meni aika hyvin, siihen sisältyi linja, sarja, suunnanvaihdoksen jälkeen linjan jälkimmäinen este uudestaan, ja trippeli. Pientä haparointia oli aina esteiden välissä, kun tuo ilman satulaa meno ei ole niin helppoa, mutta tippumisia lukuun ottamatta tunti meni tosi kivasti.

Voimat loppu kesken

Tein taas lyhyen koosteen jossa on muutama pätkä tunnilta, sekä molemmat tippumiset. Taas jos on jotain ikävää sanottavaa, voitte pitää ajatuksenne ihan omana tietonanne.

Koskaan aijemmin minkään muun hepan lähtö ei oo tuntunut näin pahalta, ja tunnin loputtua oli niin vaikea tulla Bassen selästä alas. Hetken halailun ja rapsuttelun jälkeen laskeuduin hitaasti maahan ja lähdin keräämään esteitä poni perässäni.

Talliin päästyä puhuin hetken meidän opettajan kanssa, ja se sai mut vielä varaamaan tiistaille tunnin. Oikeasti siis varasin itselleni paikan alkeistunnilta, ihan vaan Bassen takia, kun millään muulla ei ollut tilaa... En ollut kuitenkaan vielä varma menenkö sitten kuitenkaan siihen, joten varmuuden vuoksi sanoin ponille heipat jo tuona perjantaina.

Yleensä Basse ei tykkää kun sen karsinassa ollaan, mutta se viimeinen puolituntia jonka harjailin ja silittelin ponia, ja ihan vain istuin sen luona, se oli tosi rauhallinen ja antoi mun olla sen kanssa. Vaikka tiedän että Bassen on niin paljon parempi olla yksityisenä ja että se ansaitsee oman ihmisen, musta tuntu silti aivan hirveen pahalta. Eihän siinä auttanut kuin itkien halata viimeisen kerran ponia ja lähteä ajamaan kotiin.

Viimeinen postaus Bassesta videon kera tulee, kunhan saan videon valmiiksi. Tosi vaikeaa oikeasti edes ymmärtää, että Basse on nyt lähtenyt, enkä tiedä miten helppoa mun on seuraavan kerran mennä tallille, kun Basse ei enää olekaan siellä.