Kiitos kaikesta Basse

16.6.2015 - 18.5.2016 ♥

Sanat ei riitä kuvaamaan sitä miltä musta tuntuu, eikä tän postauksen kirjoittamisestakaan tule oikeen mitään. Niin monta hevosta on tullu mun elämään ja myöhemmin lähtenyt, mutta koskaan aijemmin kenenkään menettäminen ei oo tuntunut näin pahalta. Siitä hetkestä asti kun näin Bassen myynti-ilmotuksen, jouduin joka päivä pelkäämään että se lähtee. Onneksi sain ajoissa tiedon sen lähtemisestä, ja sain hyvästellä sen rauhassa, oikeastaan kahdestikin.

Viimeisen kerran sain kiivetä sen selkään päivää ennen sen lähtöä, eikä Basse oo varmaan koskaan tuntunut yhtä hyvältä kuin silloin. Ne harvat kerrat kun oon mennyt sillä koulua, on yleensä olleet aika tuskaisia ja vaikeita. Tuolloin Basse oli kuitenkin heti tosi kevyt ja rento edestä, ja vaikka tunnin edetessä alkoi mennä vähän huonommin, en antanut sen pilata viimeistä muistoa ponin kanssa. Nyt voin hyvillä mielin muistella onnistunutta alkutuntia, ja sitä kun viimeisen kerran sanoin ponille heipat. Oli niin vaikeeta päästää irti ja kävellä pois, tietäen että seuraavana päivänä se on poissa.

Tästä me lähdettiin vuosi sitten liikkeelle..

Vuosi sitten Basse oli vielä tosi epävarma, mutkitteli esteiden välissä, ei osannut katsoa paikkaa mistä hypätä eikä mielellään nostanut toista laukkaa, ja meni aivan liian lujaa. Kuitenkin Basse oli hyväkäytöksinen. Se oli utelias ja iloinen, ja odotti mua joka kerta korvat hörössä karsinassa. Aloin ratsastamaan sillä säännöllisesti joka viikko.

Jossain vaiheessa se joutui saikulle, ja tämän jälkeen myös mun molemmat kädet murtui. Pienen tauon jälkeen jatkettiin taas treenaamista, ja hypättiin myös meidän este-ennätys sekä ratana että yksittäisenä. Basse meni eteenpäin tosi nopeasti, ja näytti heti että siitä on vaikka mihin estepuolella. Ja vaikka treenattiin vaan kerran viikossa, alettiin kehittyä ratsukkona ja opin oikeasti ratsastamaan sitä. Basse vei myös mua hirveesti eteenpäin, ja sen avulla uskalsin tehdä vaikka mitä, mihin en uskonut musta edes olevan.
Ajan myötä Bassesta tuli kärttyinen, se alkoi purra ja potkia karsinassa. En edes muista mistä lähtien aloin hoitaa sitä vain pesarilla, kun tuntuu että se kuului jo pitkään rutiiniin. Kuitenkin ratsastuspuolella alkoi sujua tosi hyvin lopputalvesta, ja pian tieto Bassen myynnistä tulikin julki. Joka kerta sen jälkeen mun oli pakko päästä menemään Bassella, en uskaltanut toivoa ketään muuta.

Ratsastuskoululla käymisessä on aina tämä huono puoli, että juuri se poni johon olet rakastunut, voidaankin viedä sulta pois milloin vaan. Bassehan ei ollut mikään tavallinen ratsastuskouluponi muutenkaan, se ei soveltunut monien eri ihmisten käyttöön, ja se oli niin kapasiteetikas. Varmaan juuri siksi siihen ihastuinkin, kun siinä oli niin paljon haastetta. Ja vaikka se onkin nyt poissa, saan olla enemmän kun kiitollinen siitä, että sain edes vuoden treenata niin hienon ponin kanssa. Me tehtiin yhdessä hyvää työtä, ja mäkin opin ihan hirveästi tän vuoden aikana. Basse kuitenkin ansaitsee hyvän kodin ja oman ihmisen, jonka toivon sen myös löytävän.

Voi mennä pitkään, että löydän taas saman ilon ja motivaation treenaamiseen kuin Bassen kanssa. Se oli niin omalaatuinen ja erilainen kuin kukaan muu, että toista samanlaista ei varmasti enää tule vastaan. Tuntu vaan niin hirveeltä mennä seuraavan kerran Bassen lähdön jälkeen tallille, kun sen karsinassa seisoikin joku muu. Sinä päivänä mulla ei ollut yhtään motivaatiota treenata, eikä tunnilla oleminen tuntunut oikeen miltään. Nyt pitäis vaan sinnikkäästi jatkaa, ja ehkä joku heppa vielä joskus kolahtaa muhun.

Koskaan ei voi tietää onko aikaa paljon vai vähän.

Yht'äkkiä huomaa, se päättyikin tähän.
Muistot kauniit voimaa antaa,
surun raskaan hiljaa kantaa.

On paikkasi tyhjä ja korvaamaton,

ja kaipuu suuri ja sanaton.
Kyyneleet eivät tuo sinua takaisin,
vaikka kovasti sitä toivonkin.

En vielä ois tahtonut luopua susta,

jäi ääretön ikävä ja suru musta.

Kiitos kaikesta Basse, maailman hienoin poni ♥