Vaikeuksia ja valitusta

Vasta nyt sain aikaiseksi kirjoittaa viime viikon perjantain tunnista, jolloin olin ensimmäistä kertaa tallilla Bassen lähdön jälkeen. Tunnille mulle oli jaettu Alastra, jolla olen muutamia kertoja mennyt ennenkin. Tämä oli kuitenkin vasta toinen kerta kun hyppään sillä, ja ensimmäisestäkin kerrasta on melkein vuosi. Lähdin tunnille silti ihan hyvillä mielin, koska Alastra on yleensä ollut tosi mukava kun oon sillä mennyt, ja ensimmäisellä hyppy-kerralla muistan tykänneeni siitä.

Alkuverkkojen jälkeen tultiin pientä pystyä muutaman kerran, jonka jälkeen alettiin tavalliseen tapaan tulla rataa. Siihen kuului kaksi yksittäistä pystyä, sarja ja eräänlainen jumppis. Heti ensimmäisten esteitten aikana ilmeni sata ja yksi ongelmaa, ja mulla meni heti fiilis koko hommaan. Ensinnäkin mun ohjat oli taas liian pitkät, en saanut katsottua paikkoja esteille, puskin laukkaa liikaa omalla kropalla, ja mun jalat heitti hypyssä liian taakse ja mun istunta oli muutenkin aivan kamala. Olin tietysti tottunut Bassen isoihin hyppyihin, joten Alastran matalat ja pitkät hypyt tuntui tosi vaikeilta. En saanut sitä tarpeeksi aktiiviseksi ja teräväksi, joten poni ei vaivautunut juurikaan jalkojaan edes nostamaan esteillä. Koko tunnin olin vaan tosi ärsyyntynyt ja syytin heppaa siitä ettei mikään onnistunut, vaikka ihan oli mun omasta asenteesta kiinni.

Kylläpä näytän tosissani yrittävän... Tää kuvaa aika hyvin tuon tunnin kulkua.

Ärsyttää, kun nyt mulle jäi vaan hirveen huono kuva Alastrasta, vaikka melko varmasti mulla ois ollu ihan yhtä huono fiilis kenen tahansa selässä. Bassen lähteminen otti vaan oikeesti niin koville, että pelkkä tallilla oleminen pahensi mun oloa. Murjotin ja valitin koko tunnin, eikä siksi ratsastamisestakaan tullut yhtään mitään. Tämän viikon päätin sitten pitää taukoa tunneista, ja ensi viikolla yritän uudestaan vähän paremmalla asenteella.
En ollut oikeen mihinkään pätkään tyytyväinen, vaikka tuskin jokainen hyppy täysin pieleen oikeasti meni. Mua vaan ärsytti koko tunnin niin paljon, kun kaikki tuntui niin vaikeelta ja erilaiselta, enkä saanut Alastraan oikeen minkäänlaista tuntumaa. Nyt pitäis yrittää vaan skarpata, ja sitten vaikka opetella ratsastamaan monilla eri hepoilla, jos sitä tiettyä treenikaveria ei tunnu heti löytyvän.

Tämä ja pari seuraavaa kuvaa on viime kesän tunnilta, kun menin Alastralla ekaa kertaa.

Muutama videopätkä oli taas tunnilta, ja näistä toivottavasti hahmotatte myös tuota rataa paremmin. Esteet pysyi koko tunnin aivan matalina, joten sekin ehkä vaikutti siihen ettei tunti mennyt aivan toivotulla tavalla, kun tuollaiset pikkuesteet on ollut mulle aina vähän vaikeita. En oikeen tiedä mitä odotan seuraavalta tunnilta, mutta tästä on ainakin suunta vain ylöspäin. Kuvista ja videoista kiitos taas Ankulle!