Epätoivoa ja turhautumista

Meillä on ollut nyt tunnilla kaksi kertaa putkeen koulua, tosin edellisviikon tunnista en tehnyt postausta, koska en saanut kuvaajaa. Silloin menin Gaspacholla ja koko tunti oli lähinnä pelkkää verta, hikeä ja kyyneleitä. Totesin sitten, etten ratsasta enää ikinä kellään muulla kuin Bassella, mutta eipä toiminut meidänkään yhteistyö enää koulupuolella. Olin nytkin koko tunnin todella turhautunut kun mikään tehtävä ei onnistunut, ja vannoin että siihen loppui mun koulutunneilla käynti.

Alkuverkkojen jälkeen aloitettiin käyntitehtävällä, jossa piti säädellä käynnin nopeutta ja pituutta, sekä joka kulmaan tuli tehdä voltti. Basse alkaa aina kiihdyttää vauhtia kun ottaa ohjat tuntumalle, ja sen käynnistä katoaa rytmi ja siitä tulee tosi kova edestä. Bassea on muutenkin tosi vaikea saada asettumaan ja taipumaan, ja kun se edes vähän myötää niskasta, tuntuu että on pakko heittää ohjat menemään koska pienestäkin liikkeestä se pomppaa takaisin ylös. Basse ei siis ollenkaan tukeudu ohjaan, korkeintaan jos pyydän siltä jotain, se puree kuolaimeen ja tekee juuri päinvastoin kuin olen pyytänyt. En vaan kertakaikkiaan osaa ratsastaa sitä tuon paremmin, kun en saa mitään neuvoja mitä kuuluisi tehdä missäkin tilanteessa.

Käyntien jälkeen jatkettiin samaa tehtävää ravissa, ja lopuksi vielä laukassa. Basse häiriintyi muista hevosista tuolla kerralla vielä normaaliakin enemmän, ja heti aluksi meinasi potkaistakin yhtä. Olin itsekin aika hermostunut kun maneesi oli aivan täynnä, ja ties kuinka monesti joku tuli meidän eteen tai itse meinasin laukata jonkun päälle. Myös näyttävät pukkihyppelyt pääsin kokemaan pariinkin kertaan, joka oli kyllä aivan uutta ja odottamatonta Basselta.

Kiitos taas kuvaajille, Ankulle ja Joannalle!

Ravissa ja laukassa on molemmissa vähän sama ongelma Bassen kanssa, sillä on vain yksi vaihde millä kulkea, ja kun pyytää jotain muuta, laukka laskee raville tai ravi käynnille. Ravi ei ole ollenkaan tahdikasta, vaan menee täysin hiihtämiseksi jos sitä yrittää vähänkään lyhentää. Laukassa taas mennään hirveää kyytiä, tai sitten se tippuu raville kun on yrittänyt liikaa koota sitä ja koko paketti lävähtää käsiin. Meillä on tuollaiset ihan perusasiatkin aivan hukassa, ja tuon tunnin tehtävä sattui nyt vaan olemaan ehkä pahin mahdollinen meille, joten välillä jäin vaan tekemään omia juttuja että tasainen, hyvä tempo löytyisi kaikissa askellajeissa. Ei kuitenkaan saatu koko tunnin aikana varmaan ainuttakaan pätkää, mihin olisin ollut tyytyväinen, ja selkään meno tuntui aivan yhtä kauhealta kuin miltä se näyttääkin, tai pahemmaltakin. On ollut tunnin jälkeen parempikin fiilis, kuin tuon tunnin jälkeen...

Kylläpäs on poni hienosti asettunut sisällepäin...

♥ :D

En hirveästi tykkää tehdä postauksia tosi huonosti menneistä tunneista, tuntuu että vaan valittaa ja koko postaus on kirjoitettu tosi negatiiviseen sävyyn. Mutta tällänen tää harrastus on, joskus vaan mikään ei onnistu eikä sitä kannata alkaa peittelemään. Ei tietenkään voi olettaakaan että aina menisi hyvin, mutta jos joutuu aina tulemaan huonoilla fiiliksillä pois tunnilta, niin kyllä itse kutakin alkaisi varmasti jo ärsyttää. Ongelmahan on siinä, että en vaan tiedä miten mun kuuluisi ratsastaa, että esimerkiksi vaikka juuri Basse tekisi mitä siltä haen, tai edes rentoutuisi vähän. Juuri tuo mua varmaan ärsyttää eniten, kun tietää miten ponin kuuluisi kulkea, mutta ei saa ratsastettua sitä niin..

Muistakaahan kommentoidessa esittää asianne asiallisesti, otan kuitenkin mielellään kommenttia ja teidän mietteitänne vastaan. Palaillaan taas kunhan koulukiireiden keskeltä ehdin koneen ääreen, moikka!