sunnuntai 7. joulukuuta 2014

Vaikea päätös



Viimein koitti päivä, jota oltiin pitkään odotettu, 2.11. 2012. Sinä päivänä tämä 13-vuotias tyttö sai ihka ensimmäisen oman poninsa. Hän talutti trailerista tallin pihaan nuoren huculponi ruunan, ja rutisti sitä lujaa ajatellen, että viimein hänen suurin unelmansa oli toteutunut.






Meidän tarina ei alkanut ihan ruusuilla tanssien. Niin monta kertaa mä oon tullu ratsastamasta kyyneleet valuen pitkin poskia, teki mieli vain paiskata hanskat maahan ja luovuttaa. Sinnikkäästi me kuitenkin aina jatkettiin eteenpäin, ja jo parin kuukauden jälkeen alkoi näkyä kehitystä.
Talvi toi tullessaan uusia tuulia, ja joulun jälkeen yhteistyö alkoi sujumaan paremmin kuin olisi voinut ees kuvitella. Roi rauhottu tosi paljon siitä mitä se oli syksyllä, ja alettiin päästä yhteisymmärrykseen siitä, miten päin kuuluisi kulkea.












Ensimmäinen talvi tuli ja meni. Aurinko alkoi jo vähän lämmittää, ja pian ensimmäiset kukat kasvaa. Yhteistä matkaa oli takana kohta jo puoli vuotta. Uusia ongelmia tuli vastaan heti, kun edelliset oltiin selätetty.
Esteet. Siinä oli uusi haaste, joka vielä tähänkin päivään asti on ollut suurin ongelma yhteisen taipaleen aikana. Roi oli nuori ja todella energinen, mikä teki hyppäämisestä melkein mahdottoman tuntuista, enkä mä ikinä oppinut nauttimaan esteistä oman ponini kanssa.
Koulupuolella taas ensimmäisiä kertoja Roi tuntui selkään tosi hyvältä, mutta oikeaa peräänantoa se ei ollut vielä lähelläkään. Silloin nuo onnistuneet koulutunnit sai kuitenkin tsempattua jatkamaan, vaikka jälkeenpäin onkin vaikeaa katsoa, miten väärin on joskus ratsastanut..







Ensimmäinen kesä oli ihan mahtava! Me molemmat nautittiin täysin siemauksin lämmöstä ja yhteisestä työnteosta. Hyppytreenit jatkuivat, mutta vieläkin mun oli vaikee iloita niistä pienistäkin hetkistä, kun poni meni hyvin. Ja näin jälkeenpäin katsottuna, sais olla tosi ylpeä siitä miten tuona kesänä Roi hyppäs ja miten hyvin me mentiin.
Koulupuolella meno jatkui suht samanlaisena, poni kulki kaula kaarella, mutta oli edelleen todella jännittynyt oikeasti. Tuolloin en vielä paljoakaan oikeasta peräänannosta tiennyt, ja kun luulin ponin kulkevan kauniissa pyöreässä muodossa, se liikkui jännittyneenä ja oli ratsastettu liian lyhyeksi. Pyydettiin Roilta välillä ehkä vähän liikaa, eikä se pystynyt kantamaan itseään oikein niin korkeassa muodossa. Alkukesä oli kuitenkin todella ihana ja nautin Roin kanssa treenaamisesta.
Pian kuitenkin kesäkuu vaihtui heinäkuuksi, ja ensimmäinen suuri vastoinkäyminen tapahtui..









Oli tavallista kovempi sade, ja ukkonen jyrisi. Jostain syystä ponit oli jätetty yöksi ulos. Kun seuraavana päivänä mentiin hakemaan ponia laitsalta, se ei ollut puhdas.. Käytiin klinikalla, ja Roi sai useamman viikon lomaa, ja vasta muutaman kuukauden jälkeen päästiin ottamaan ensimmäiset käynti- ja raviaskeleet selästäkäsin. Kaikki piti siis alottaa alusta.
Syksyllä, saikun jälkeen, Roin liikkumisessa tapahtu radikaali muutos. Meidän ratsastustapa oli täysin erilainen kuin aijemmin, koska oltiin opittu tosi paljon tuona aikana, ja tiedettiin miten Roita kannattaisi lähteä ratsastamaan. Ponin lihakset alko taas kasvaa, ja viimein se alkoi ensimmäistä kertaa liikkumaan oikeasti oikein päin, itseään käyttäen. Tuona syksynä oli voittaja fiilis.











Vuosi tuli täyteen yhteistä aikaa. Pian tuli ensimmäiset lumet maahan, mutta sitä ei missään vaiheessa tullut kunnolla, joten viime talven kunnon treenailut jäi vähäisiksi. Poni pääsi lihomaan saikulla, ja vielä talvenkin se oli melko lihava. Kuukaudet kului, ja pian oli jo taas kevät. Kouluilusta tuli meidän lempi puuhaa, ja kevääseen päin kun mentiin, yhteistyö alko todella toimia. Alku keväästä myös laukka tuntui ensimmäistä kertaa oikeasti hyvältä ja pyörivältä, ja Roi alko liikkua myös siinä selkää käyttäen.














Ja niin tuli kesä, mahtava ja lämmin kesä. Enempää ei voisi toivoakaan, kuin ihanan ponin vierelleen ja hienoja treenihetkiä maailman parhaan ponin kanssa.

-------------------------------------------------------------------------------------------

Tässä sitä nyt ollaan. Matka on ollut pitkä ja vaikea, ja niin monet kerrat musta on tuntunu et haluan luovuttaa, haluan vaan tosta ponista eroon. Silti jatkettiin treenaamista, ja ollaan tehty tosi hyvää työtä Roin kanssa. Siitä on tullut maailman upein poni!
Mutta miksikös sitten haluan luopua siitä? Miksi tilanne on se, mikä se nyt on?














...mulla on lopahtanut into tähän harrastukseen, ja jossain vaiheessa olin jo varma, että lopetan koko homman, ja jätän Roin kokonaan Lotalle. Oikeastaan todella pitkään mun mielessä on ollut Roin ratsastuksen lopettaminen, ja vasta viimeisen kuukauden ajan oon taas alkanut miettimään muita vaihtoehtoja. Miksi? Koska tajusin tässä kun oon päässyt ratsastamaan muillakin hepoilla, että Roi on silti kaikkein paras poni, ihan sama kuinka paljon sitä joinain päivinä vihaan.
Ehkä koskaan teille lukijoille ei oo välittynyt se, miten vaikeaa meillä on ollut, ja miten Roi vaan ei oo ollu mulle se oikea poni.. Ostopäätöksestä asti poni on tuntunut väärältä mulle, mutta joku sai mut aina jatkamaan. Nyt vasta tajuaa, kuinka paljon se on meillä ollessaan muuttunut ja kehittynyt, ja että siitä voi ehkä sittenkin vielä joskus tulla mulle se unelmien poni.

Asiat ei kuitenkaan oo niin helppoja kuin niiden toivoisi olevan. On niin monta syytä, miksi lopettaminen olisi järkevin ratkaisu. Poni asuu melko pitkän pyöräilymatkan päässä, eikä tallille lähteminen ponin vapaapäivänä vesi- tai lumisateessa pyöräillen tunnu houkuttelevan enää. Eikä valitettavasti myöskään yhdestä ponista ole kahdelle tytölle kisaponiksi. Tän kahden vuoden aikana oon päässyt starttaamaan ponin kanssa yhdet kisat, joka on oikeesti aika surullista. Myös meidän estetreenit tuottaa mulle edelleen tuskaa, ainakin suurimmaksi osaksi. Ja kaatumisen jälkeen en tiedä miten uskaltaisin Roilla enää edes hypätä...
Monia vaihtoehtoja on pyöritelty mielessä, mutta mikään ei oikeen tunnu hyvältä.




Tän kaiken oon käyny läpi nyt tässä muutaman viikon sisällä, tai oikeastaan ensimmäiset mietteet tästä tulivat jo luultavasti yli puoli vuotta sitten. Pari päivää sitten kuitenkin tajusin, että ei, en mä voi tehä tätä. Me ollaan päästy jo näin pitkälle, enkä aijo luovuttaa nyt. On hienoa päästä tekemään töitä ponin kanssa, jonka on melkeen kokonaan kouluttanut itse (Lotan kanssa).
Tää järjestely on tosi vaikee meille kaikille, mut se pitää vaan saaha toimimaan.. Poni pysyy siis edelleen mukana kuvioissa, ja puolet ponista on yhä mun. Ei voi tietää mitä tulevaisuudessa tapahtuu, mutta tämän hetkinen tilanne on nyt tämä. Kiitos Roi ♥



Tän videon tein siis jo joskus syksyllä, kun olin varma että lopetan Roilla. Siihe oon keränny klippejä koko tältä kahdelta vuodelta, ja myös laittanut uusia käyttämättömiä materiaaleja.




31 kommenttia:

  1. Tosi kurja :(. Luulin ensin että myytte Roin, tai jotain muuta pahempaa mutta onneksi se kuitenkin pysyy teillä. Jatkatko kuitenkin muilla hepoilla ratsastamista tai ostatteko sinulle ponin? :-).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. ps. Tosi ihana video, ja tosi kiva kun on noin paljon materiaalia.

      Poista
    2. Joo siis ratsastuskoululla oisin alottanut, ja Ellin vuokraamista jatkanut, mutta nyt kun Roi pysyykin kuvioissa, pitää vähän katsoa miten paljon pääsen muilla hepoilla ratsastamaan. Kiitos paljon kommentista! (:

      Poista
  2. Siis lopetat sen kanssa vai et?
    Vai että pitkä matka? Eikö teillä ollut vaan se 7km kotoolta tallille..?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Anteeks mitä? Ensimmäinen asia mitä tän luettua päätät tehä on tulla valittaa? Enkö tehny aika selväksi postauksen lopussa, että jatkan Roilla ratsastusta.
      Ja oi kyllä, kyllä se vaan on paljon pyöräiltäväksi, kun pitäisi samalla selvitä peruskoulun viimeisestä luokasta. Talvellakin tallille helposti ajaa sen puolituntia, ja kauheassa vesisateessa ei hirveesti houkuttele lähtä pyöräilee. Ei sitä aikaa kato riitä ihan kaikkeen, jos yrittää koulusta selvitä kunnialla loppuun.

      Poista
  3. oi ettää olipa kiva postaus !! kivasti suunnillee joka toine video mun ottamia ;) juujuu ja videoki oli hyvä mut aika surullinenn :( hyvä että jatkat jos oikei tajusin :'D

    VastaaPoista
  4. En olisi millään uskonut, että loppujenlopuksi näin käy. Toki ennen Roita silloin meidän maastoesteleirillä olit paljon innostuneempi hevosista ja hyppäsitkin kuin tuulispää. Oikeasti, mua harmittaa tosi paljon sun puolesta. Hyvä, että kuitenkin käyt vielä Roin luona, ettet kokonaan lopeta (: Ai hemmetti tuo kaatumine näytti sattuvan.. Sairaan kaunis video, tykkäsin!
    Oot muuten hyvä kirjottaan, tykkään sun tyylistä postata c:

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niimpä! Mua itteäki harmittaa ihan hirveesti, kun aijemmin tykkäsin niin hypätä ja tuntu et se on se mun juttu! Pitäs vaan löytää uuestaan se innostus..
      Mutta kiitos paljon kommentista Laura! :')

      Poista
  5. Mä tiiän milt sust on tuntunu, ku mikää ei oo tuntunu onnistuvan! Tai se, että poni ei ookkaa se oikea... Mulla kävi vähän samanlailla, sain ponin, eikä sit onnistunukkaa nii hyvin, koska se ei ollu ponille oikea paikka... Tokal ratsastuskerral olin 20 sekunttii seläs viu alas ja solisluu murtu. Mut nyt poni on paremmaspaikkaa ja mäki koht terve!(:
    Sain täst postauksest voimaa ja innostusta jatkaa taas eteenpäi, kiitos. Sä ja Roi ootte superpari, kaikkee hyvää teille (:

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aijaa, voi harmi :-/ mutta kiitos paljon kommentista, kiva kuulla! (:

      Poista
  6. Mä meinasin saada sydänkohtauksen, kun näin tän postauksen bloggerissa. Siis oikeesti! Toi otsikko ja siihen varustettuna toi ylin kuva... ghhh, ei saa säikytellä! Oikeesti tuulin, että tyylii Roi on lopetettu tmv o.o Onneks näin ei kuitenkaan käyny. Huh!

    Mut voieii... :( Tälläisiä postauksia on aina surullista lukea. Muista kuitenkin, että on kausia millon mikään ei onnistu - ei mikään. Mutta sekään kausi ei kestä ikuisuutta. Nyt kovasti tsemppiä teille! <3

    Ps. toi video oli ylikiva ja oon kattonu sen varmaa jo 20 kertaa.... :o

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hah sorii :'D mutta voi ei kiitos paljon Juulia! Piristi oikeesti, kiitti ihana <3

      Poista
  7. ihana postaus! ♡ miksi muuten poistit kaikki aijemmat?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tää on vaa niin pitkä postaus, että jos puhelimella luit nii ne ei näy siinä 'etusivulla' :) kiitos!

      Poista
  8. Ihana postaus. Varsinkin toi video on ihana ja kiva että jatkat kuitenkin Roilla ratsastamista. :)

    VastaaPoista
  9. ihana postaus ja tosta videosta oikeesti näkee miten ootte kehittyny! roille on tullu tosi paljon lisää lihaksia ja myös sä oot kehittyny valtavasti ratsastajana :) oon seuraillu teidän menoo nimittäin ihan siitä asti kun roi teille tuli ja oon lukenu melkein jokaisen postauksen mitä oot siitä lähtien postannut, enkä olis yhtään uskonut että näin tulee käymään.

    harmi ettei roi nyt ehkä ollutkaan se sun mieleinen poni, mutta etköhän sä vielä sellaisen löydä :')

    VastaaPoista
  10. Miten multa on kokonaan menny kaatuminen ohi. Tosi surullista että niin on käynyt. Tipuin noin vuosisitten aika pahasti ponini selästä ja siitä jäänyt ikuinen muisto. Säikähdän helposti jos poni kompuroi hieman pahemmin esteen jälkeen. Ymmärrän siis hyvin tilanteesi.

    Itsestäni tuntui siis noin vuosi sitten että melkein pelkään mennä ponilla. Ponilla oli virtaa ja jo matkalla tallille pelkäsin. Onneksi tuli kesä ja poni rauhoittui. Pääsimme uudelleen alkuun ja nyt kaikki on taas oikein hyvin. Viime talvena ei tullut mieleenkään hypätä ja nykyään menemmä yli metriä. Jatka ratsastusta! Kyllä se sitten joskus kuiteniin myös antaa vaikka niin suuri osa tuntuu olevankin vain ihmisen koittelua.

    Onnea tulevaisuuten!:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kun kerroit omiakin kokemuksia, kiitos paljon kommentista ja tsempistä! :)

      Poista
  11. Aivan ihana video! ♥ :'3 voiku sää oot niin pikkunen noissa jossain pätkissä! :')

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No älä vaa! Olin vaa reilu 150 senttine ku Roi tuli meille :o mutta kiitos paljon Jatta! :3

      Poista
  12. Nyt mun on pakko sanoa, että KOKO tän ajan kun oon seurannut sun blogia + sun ja Roin menoa, mä oon huomannut että sun ja Roin välillä on ihan oikeasti semmonen luottamus mitä ei kaikilla ole. Tuo poni rakastaa sua, sen näkee. Mä toivon että sä pidät tästä ponista kiinni, se antaa sulle vielä niin paljon ja sä sille. Mä toivon teille kaikkea parasta ja onnea tulevaisuudelle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi eei tosi ihana kuulla :') kiitos ihan tosi paljon!

      Poista
  13. Säikähin aika hemmetisti tosta otsikosta mutta ku luin ton sit ja katoin videon nii mulla tuli vaa kylmiä väreitä. Mutta ootte kehittyny huimasti ja sä oot varmaa ihmisenäki kasvanu sen myötä että Roin saitte :)
    Mä oon myös miettiny yhen hepan kanssa että kannattaisko jatkaa koska välissä meillä ei mee kauheen hyvin, mutta tajusin myös etten voi luovuttaa, ajan kanssa (hope so) asiat helpottuu ja me opitaan toisistamme enemmän.
    Kauheesti tsemppiä teille jatkoon ja kyllä teistä vielä superpari tulee (;

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi että kiitos paljon kommentista! Ja toivotaan että teilläkin lähtee menemään paremmin (:

      Poista
  14. Jostain syystä aloin lukea näitä vähän vanhempia postauksia sun blogissas ja henkäisin kun näin noi kaikki kuvat. Siis herranjestas, on muuten aivan mielettömän upeita kuvia!

    VastaaPoista