Ratsastaja - ja ylpeä siitä

Varmaan jokainen hevosharrastaja on joskus kuullut sanat "ei ratsastus ole urheilua" tai "ratsastus on pelkkää istumista". En voi edes ymmärtää miksi ihmiset pitävät yleensä tätä lajia niin vastenmielisenä ja haukkuvat sitä. Se on harrastus siinä missä muutkin, ja oikeastaan vielä paljon enemmän. Parhaimmillaan pääset olemaan osana toisen koko elämää, pitämään siitä huolta, saat uuden ystävän johon luotat sataprosenttisesti. Pystyt vaikuttamaan itseäsi paljon isompaan eläimeen ja luomaan yhteyden välillenne.

Miksi mun pitäisi hävetä sitä että ratsastan? Ei jalkapalloilijoitakaan pilkata niiden harrastuksesta, tai henkilöä joka kasvattaa kotieläimiä haukuta ruualla leikkijäksi...

Mun mielestä kaikkien pitäisi saada tehdä ja harrastaa mitä haluaa, ilman että joutuu pilkan kohteeksi. Toki se on totta, että ratsastus on yksi niistä urheilulajeista jota vähän huonokuntoisempikin voi harrastaa. Kuitenkin ratsastus on urheilua, väittipä joku jotain muuta tai ei, jos et vaan istu hevosen selässä ja matkusta mukana tekemättä mitään, se todellakin on urheilua. Valmennukset, kisat ja kunnon treenaaminen vaatii lihaksia, eikä tämmöisen jälkeen yleensä selviä ilman minkäänlaista lihassärkyä tai kolotusta jossain puolella kehoa.

Hevonen on sun ystävä, ja se kunnioittaa sua jos sä kunnioitat ja kohtelet sitä hyvin. Se kuuntelee sun murheita ja saa sut yleensä paremmalle tuulelle kun sulla on huono päivä.

Eikä tämä hevosharrastus todellakaan ole pelkkää ratsastusta. Kaikki karsinan siivouksesta hevosen hyvinvoinnista huolehtimiseen on osa tätä harrastusta, joka vaatii myös paljon vastuuta. Ratsastusta voi harrastaa todella monipuolisesti ja itselleen sopivalla tavalla, joka tekeekin tästä tosi hyvän ja mielenkiintoisen harrastuksen.

Koskaan ei voi kuitenkaan täysin tietää mitä hevosten päässä liikkuu, ne on arvaamattomia ja välillä jopa vaarallisia. Aina on riski että jotain sattuu, mutta silti me rakastetaan tätä lajia ja noustaan takaisin selkään vaikka epäonnistutaan.

Kohta kahdeksan vuotta tämä harrastus on ollut osa mun elämää, jonka aikana oon oppinut ja kasvanut todella paljon. Nykyään enää harvemmin kuulen haukkuja siitä että ratsastan, mutta aina joku heittää siitä jonkun huonon vitsin tai häpeää sitä että oon heppaihminen. Enää en jaksa edes välittää siitä mitä muut ajattelee, oon ite ylpee siitä että ratsastan, ja se riittää mulle.

Ratsastus on tosi hieno harrastus, sitä ei pidä unohtaa ♥

Herättikö tämä teissä jotain ajatuksia?

Entä mitä olitte mieltä tälläsestä erilaisesta postauksesta ja mun näkökulmasta tähän asiaan? :)